maanantai 15. lokakuuta 2007

Vihdoinkin jotain valmista

Nyt on vihdoinkin jotain valmista esiteltävää, nimittäin pipo (taas!). Tällä kertaa pipo on valmistettu tummanruskeasta 7 veljeksestä ja sen syntyhistoria on pitkä ja vaivalloinen. Versio nro 1 syntyi virkkaamalla, mutta kun tekele rupesi muistuttamaan jättikokoista patalappua, annoin periksi ja purin sen. Versio nro 2 hyppäsi neulepuikoille, mutta kavennuksissa meni pieleen jotain kriittistä ja pipasta tuli aivan liian iso. Tämä versio meni myös purkuun melkein kokonaan ja suuren tuskan, ahdistuksen ja hammasten kiristelyn jälkeen lopullinen versio näki päivänvalon. Se voisi olla ehkä puoli senttiä pidempi, mutta toisaalta seiskaveikka on pipoksi niin ohut lanka että ei sitä kamalan kylmillä ilmoilla viitsi pitää, eli korvien osittainen näkyminen ei haittaa.



Lanka: Novita 7 veljestä
Ohje: Oma

Kävin tänään hakemassa postista ne Tapiolta tilatut langat. Oikeasti ne olivat tulleet jo 11. päivä, mutta posteljooni oli jakanut pakettilapun väärään osoitteeseen ja sen takia sain sen vasta tänään. Tässä on kuvia ostoksistani.

Kolme kerää iloisen väristä Tovea:



Neljä kerää Alpakkaa (ihana turkoosi!):



Villapaitaa varten kymmenen kerää Jannea:



Sormet jo syyhyävät päästä neulomaan kaikkia noita ihanuuksia, mutta mieheltä tuli käsky että joku vanha työ pitää tehdä pois ennen kuin uutta saa aloittaa. Plääh...

4 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Löysin blogikaiman! Mukavia töitä sinulla tässä blogissa, varsinkin nuo puputossut.

Kaisa kirjoitti...

Kiitoksia! Mukava kun blogi löytää uusia lukijoita :)

Anonyymi kirjoitti...

Mukavan värisiä ovat uudet langat. Muista kuitenkin se dippatyö = ).
tv Äippä

Kaisa kirjoitti...

Juu juu äiti... :D