perjantai 26. lokakuuta 2007

Uusi blogileiska

Jee! Kultsi teki minulle uuden ikioman blogileiskan. Mitäs pidätte?
Blogin turkoosi-ruskea väritys on lainattu eräästä keskeneräisestä joululahjatyöstä joka vilahtaa tuossa otsikkokuvassa.

Löytöjä

Kävin alkuviikosta lempparikaupassani Clas Ohlsonilla ja löysin ihanuuksia.



Kuva on aika huono, mutta kyseessä on siis kaksi korupakkausta joissa on kaikki materiaalit kaulakorun ja rannekorun tekemiseen sekä ohjeet yhteen malliin. Setit maksoivat noin kympin kappale ja niissä on monta metriä koruvaijeria, monta pussillista erilaisia lasi- ja metallihelmiä, lukot ja erilaisia metallisia riipuksia, eli aika edullista mielestäni. Toinen setti on marjapuuro/hopea-sävyinen ja toinen on kulta/pronssi/helmi-sävyinen.

Viime aikoina täällä on tehty tontun töitä ja joulupukin lahjasäkki täyttyy kovaa vauhtia. Koska hyshys-töitä ei voi vielä esitellä, esittelenkin erään tulevan projektini johon kävin hakemassa lankaa alkuviikosta.



Tarkoituksena olisi tehdä siistit tummanharmaa-vaaleanharmaa-valkoiset polvisukat joita voisi ehkä pitää töissäkin hameen tai vajaamittaisten housujen kanssa.

keskiviikko 24. lokakuuta 2007

Nurja silmukka

Koin eilen illalla järkytyksen kun luin tämän postauksen. Olen siis kaikki nämä vuodet tehnyt nurjan silmukan hankalalla ja hitaalla tavalla, eli niin että lanka on koko ajan neulojasta katsottuna työn takana. Oli pakko kokeilla heti tuota toista tapaa ja jo muutaman kokeilusilmukan jälkeen pystyin tekemään nurjan nopeammin tuolla uudella tavalla kuin sillä vanhalla. Siis tämähän nostaa neulomisnopeuteni uusiin sfääreihin! Ei ihmekkään että nuo työt ovat valmistuneet niin hitaasti...

maanantai 22. lokakuuta 2007

Terveisiä mökiltä

Oltiin viikonloppuna mökillä. Keräsimme ämpärillisen suppilovahveroita ja suolta löysimme pari litraa karpaloita. Teki hyvää kerätä voimia raskasta viikkoa varten, koska tällä viikolla olen ottanut töistä vapaata että saisin viimeinkin tehtyä loppuun diplomityöni joka on roikkunut jo kuukausia tekemättömänä ja painanut mieltä aika pahasti.
Sain vihdoinkin valmiiksi ne Fabel-sukat jotka esittelin ensimmäisessä postauksessani. Esittelen teille nyt muutaman loistavalla digijärkkärillä otetun kuvan joista voi sukkien lisäksi ihailla kaunista syksyistä luontoa.





Ruskea Fabel sulautuu todella kauniisti suomalaisen metsän syysasuun.


Kaadoimme mökkiin päin kallellaan olleen männyn ja tässä sukat poseeraavat kaadetun puun rungonpalasen päällä.


Sukista tuli todella mieluiset. Ne ovat kauniin väriset ja niin ohuet että mahtuvat kenkiin. Alunperin niiden piti mennä lahjaksi, mutta tein niihin niin paljon virheitä, että ei sukkia kehtaa kenellekään antaa. Aivan uskomatonta että jos tekee sukat selkeän ohjeen koon 35 mukaan, niistä voi tulla kokoa 38, keskenään eri kokoiset, kantapäistä voi tulla erilaiset ja kaiken lisäksi tuo joustinneuleraidoitus on erilainen. Pitäisi varmaan kehittää luetun ymmärtämistaitoani. Ja tietysti auttaisi asiaa jos tekisi molemmat sukat kerralla tai ainakin peräkkäin eikä antaisi ensimmäisen sukan marinoitua kuukautta käsityökorissa. Lankaa sukkiin meni hitusen yli 50g.

maanantai 15. lokakuuta 2007

Vihdoinkin jotain valmista

Nyt on vihdoinkin jotain valmista esiteltävää, nimittäin pipo (taas!). Tällä kertaa pipo on valmistettu tummanruskeasta 7 veljeksestä ja sen syntyhistoria on pitkä ja vaivalloinen. Versio nro 1 syntyi virkkaamalla, mutta kun tekele rupesi muistuttamaan jättikokoista patalappua, annoin periksi ja purin sen. Versio nro 2 hyppäsi neulepuikoille, mutta kavennuksissa meni pieleen jotain kriittistä ja pipasta tuli aivan liian iso. Tämä versio meni myös purkuun melkein kokonaan ja suuren tuskan, ahdistuksen ja hammasten kiristelyn jälkeen lopullinen versio näki päivänvalon. Se voisi olla ehkä puoli senttiä pidempi, mutta toisaalta seiskaveikka on pipoksi niin ohut lanka että ei sitä kamalan kylmillä ilmoilla viitsi pitää, eli korvien osittainen näkyminen ei haittaa.



Lanka: Novita 7 veljestä
Ohje: Oma

Kävin tänään hakemassa postista ne Tapiolta tilatut langat. Oikeasti ne olivat tulleet jo 11. päivä, mutta posteljooni oli jakanut pakettilapun väärään osoitteeseen ja sen takia sain sen vasta tänään. Tässä on kuvia ostoksistani.

Kolme kerää iloisen väristä Tovea:



Neljä kerää Alpakkaa (ihana turkoosi!):



Villapaitaa varten kymmenen kerää Jannea:



Sormet jo syyhyävät päästä neulomaan kaikkia noita ihanuuksia, mutta mieheltä tuli käsky että joku vanha työ pitää tehdä pois ennen kuin uutta saa aloittaa. Plääh...

tiistai 9. lokakuuta 2007

Lisää lankaostoksia

Jee jee, tilasin lankoja Tapiolta. Janneista tulee tuollainen joukahainen rakkaalle joululahjaksi ja lisäksi ostoskoriin sujahti muitakin wannabe-joululahjoja. Ovathan kaikki huomanneet että uusin Ulla on julkaistu. Sieltä löytyi paljon potentiaalisia joululahjaehdokkaita. Pitää varmaan käydä maksamassa se vapaaehtoinen kannatusmaksu kun olen tulostellut sieltä niin paljon ohjeita.

Sain loistavan idean, että jos en ehdi tekemään kaikkia suunnittelemiani joululahjoja ajoissa valmiiksi, niin annankin tee-se-itse-paketteja joissa on langat, puikot ja ohje valmiina ja lahjan saaja saa itse tehdä lahjansa! No, pitää toivoa että niin pitkälle ei tarvitse mennä. Viime jouluna innostuin tekemään joululahjaksi omille vanhemmilleni sekä miehen vanhemmille söpöt raidalliset huopatossut Huopasesta. Aloitin tossujen tekemisen aivan liian myöhään ja neuloin joulunalusviikot ranteet kipeinä. Viimeisen tossuparin sain valmiiksi vasta jouluaattona. Jouduin antamaan tämän viimeisen parin lahjaksi pesemättömänä.

Ennen...


...jälkeen


Villapaidan tekeminen lahjaksi sisältää aina suuria riskejä. Pahin painajainen on, että paita ei olekaan mieluinen, vaan väärän kokoinen ja värinen, kuuma, kutittava ja kiristää kainaloista. Jos on käyttänyt viikko tolkulla kallista vapaa-aikaansa paidan tekemiseen niin totta hemmetissä siitä tulee paha mieli jos paita ei kelpaakkaan. Toisaalta pitää olla armollinen, eikä pakottaa toista väkisin pukeutumaan ikävään vaatteeseen, koska totuuden nimissä on sanottava että en itsekään pidä joistakin tekeleistäni (kuten gorilla-paidasta...). Luulen kuitenkin että olen valmis kohtaamaan tämän riskin.

lauantai 6. lokakuuta 2007

Ostoksia ja säädyttömiä tossuja

Sorruin taas ostamaan lisää lankaa, vaikka kaapit ovat jo täynnä vanhoja hankintoja. Tällä kertaa saaliina oli Prismasta kolme kerää Novitan Ainoa. Luulin että tuo harmaa kävisi yhteen noiden oranssien kanssa, mutta kotona rupesi sitten epäilyttämään. Luultavasti noista tulee jonkinlaista pipo-lapaset-viritelmää. Kokeilin jo tehdä niistä onteloneuletta, mutta hetken äheltämisen jälkeen totesin, että kyseinen tekniikka on liian vaikea minulle. Mukaan lähti myös kirja jossa on ohjeita korujen tekemiseen. Olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla korujen tekemistä, mutta en ole vielä saanut tarvikkeita hankittua. Lisäksi ostin pari jumppatoppia kartuttamaan jo muutenkin maailman laajinta jumppa/juoksuvaatekokoelmaani, mutta ei niistä enempää.



Miehen mummolta jäi muutama vuosi sitten 5 kerää Peer Gynt nimistä villalankaa joka sittemmin päätyi minulle. Lanka on todella karkeaa ja tuntuu hieman rasvaiselta, eli luulisin sen olevan hyvin vähän käsiteltyä villalankaa. Tein siitä kaksi mallitilkkua eri kokoisilla puikoilla ja laitoin pesukoneeseen huopumistestiin. Jännä miten pienemmillä puikoilla tehty mallineule näytti siistimmältä kuin isommilla puikoilla tehty, mutta taas isommilla puikoilla tehty tilkku huopui paljon nätimmin. Mallitilkkujen mitoista katosi pesukoneessa noin 25%. Onko kenelläkään tietoa, mitä tuollaisesta langasta voisi tehdä? Onko se riittävän kestävää esimerkiksi villasukkiin?



Tässä vielä tunnelmakuva aurinkoisesta Espoosta. Jännä miten kesäkuun alussa ostetut marketat ovat nyt syksyn tullen innostuneet kukkimaan hurjasti. Ovat todellakin olleet hintansa väärti.



Lopuksi vielä yleisön pyynnöstä huolimatta lisää kuvia puputossuista. Yllätin mieheni yhtenä päivänä kun se oli minun blogikuvauksistani innostuneena ottamassa kuvia puputossuista. Se oli ottanut kuvia ihan viattomalla mielellä, mutta minä huomasin heti poseerauksessa jotain säädytöntä...

tiistai 2. lokakuuta 2007

Valokuvakoulu

Tässä on tuloksia kun yritin olla innovatiivinen kameran kanssa.



Jänis(tossu) on eksynyt viidakkoon ja lymyilee palmun alla epäluuloisen näköisenä.



Tässä kassi otta viimeisiä syksyisiä auringonsäteitä parvekkeen lepotuolilla.

Itse asiassa tätä kassia en ole vielä esitellytkään, eli tässä tiedot:
Ohje: Stich'n bitch, virkkaajan käsikirja s.168.
Lanka: Novita Malibu
Kassissa kiinni oleva rintaneula on äitini tuotantoa. Vuoren tein Anttilasta ostetusta ruskeasta verhokankaasta käsin ommellen. Koska en jaksanut harsia vuorenpalojen reunoja, käytin liimaa estämään purkautumisen. Käytännössä siis sivelin ohuen kerroksen askarteluliimaa kaikkiin leikattuihin reunoihin. En tiedä tämän ratkaisun pesunkestävyydestä, mutta hyvin on kestänyt normaalia käyttöä.
Tämä kassi on yksi rakkaimmista itse tehdyistä töistä, mutta se kaipaisi jonkinlaista kiinnitysmekanismia.



Tässä on parempi kuva Fifi-piposta ja sormikkaista.

Lopuksi vielä laitan hohtavan kuvan eilen aloitetusta Fifin raakileesta.

Kuva-angstia

Oi ja voi! Olen kierrellyt katsomassa muiden blogeista valmiiden töiden valokuvia ja kun palasin oman blogini pariin niin meinasi parku tulla (mikä saattaa herättää kummastusta avokonttorissa...). Nuo kuvat ovat aivan kamalan kelmeitä ja staattisia ja elottomia verrattuna muiden kuviin. Ihan kuin me asuttaisiin jossain vankilassa tai laitoksessa. Nyt tänään kun pääsen kotiin kameran luokse niin ensimmäisenä opettelen käyttämään sitä rakkinetta ja laitan noiden kamaluuksien tilalle uudet syksyisen kauniit valokuvat. Ehkä uskaltaudun jopa pihalle ilahduttamaan naapuritalojen asukkaita.

Eilen päätin kehittää neulomistaitoni uudelle tasolle ja aloitin pitsihuivin neulomisen. Malliksi valitsin Fifin, koska luulen että se on helppo ja langaksi Novitan Rose Mohairin, koska se oli edullista. Ketuttaisi käyttää pieni omaisuus sellaisen huivin lankoihin josta saattaa tulla ruma. Tuon mohairlangan huono puoli on, että siitä lähtee kamalasti vaaleita karvoja jotka tarttuvat sohvaan ja saavat rakkaan mieheni juoksemaan pitkin seiniä.

Joko olen kehittynyt ihmisenä sen valkoisen pipon tekemisen jälkeen, tai sitten fifin neulominen huiviin on helpompaa kuin pipoon, mutta joka tapauksessa huivin tekeminen on ollut (ainakin vielä) kivaa ja en ole joutunut purkamaan yhtään silmukkaa. Noissa kärjestä aloitettavissa malleissa on se ikävä puoli, että työ muuttuu rivi riviltä työläämmäksi kun silmukkamäärä lisääntyy. Vielä pitäisi selvittää, että mitä se huivin pingottaminen käytännössä tarkoittaa ja miten se tehdään.