tiistai 24. huhtikuuta 2012

Tonttuliivi

Aloitin kesällä 2010 raskaana ollessani neuletakkia vauvalle Elizabeth Zimmermannin Tomten Jacket -ohjeella. Ohje on julkaistu Knitting Without Tears -kirjassa. Huomasin pian että takista oli tulossa hirveän suuri ja lankakaan ei tulisi riittämään kokonaiseen takkiin. Takki hautautui neulekoriin kunnes sunnuntaiaamuna löysin sen sieltä. Aivan yllättäen mieleen pälkähti, että siitä ei tulekaan takki, vaan liivi.

Liivi on lapselle nyt juuri sopiva. Neuloin hihansuihin muutaman kerroksen joustinneuletta ja virkkasin etureunaan lenkit napeille. Ihan vihonviimeisen langanpätkän käytin nappien ompeluun. Lanka on Berliinistä ostettua dk-vahvuista sukkalankaa jonka vyöte on kadonnut. Lanka koostuu useista eri värisistä säikeistä joista osa vaihtaa liukuen väriä, mikä tekee neulepinnasta hauskan elävän. Tuo ohje on juuri niin nerokas ja oivaltava kuin Elizabeth Zimmermannin ohjeet parhaimmillaan ovat.

Jos joku ihmettelee, niin nuo värikäät papanat tuolla taustalla ovat kirpparilta löytyneitä muovisia numeroita ja kirjaimia joissa on magneetti taustalla. Nyt pitäisi vielä löytää semmoinen vahanaikainen liitutaulu johon noita voisi kiinnitellä.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Nahkalaukku

Jokin aika sitten törmäsin kirpparilla nahkahameeseen, joka oli ihanan pehmeää ja laadukkaan tuntuista nahkaa. Mieleni sopukoista pongahti esiin kuva kierrätysnahasta itse ommellusta nahkalaukusta jonka olin nähnyt jossain. Innostuksissani ostin hameen (vaikka kymmenen euron hinta hieman kirpaisikin) ja ryntäsin kotiin etsimään ohjetta. Googlen avulla suunnistin lehtiarkistossani 2009 vuoden elokuun Suuri Käsityö -lehden luokse josta tuo mielessäni kummitellut kuva ja ohje lopulta löytyivät. Koska ostamani hame oltiin ommeltu paloista, en voinut hyödyntää ohjetta sellaisenaan vaan minun piti tehdä omat kaavat. Laukun lopullinen muoto selkiytyi, kun eräänä päivänä näin jollain tytöllä juuri sellaisen pienen nahkalaukun jonka itsekin halusin. Siinä oli soikea pohja ja suorat laidat ja remmi kiinnittyi laukkuun metallisilla soljilla. Leikkasin laukkupalat hameesta niin että hyödynsin mahdollisimman paljon alkuperäisiä rakenteita, kuten sivusauman ja hameen teipatun alataitoksen.

Ennen kuin pääsin aloittamaan, piti nahan ompelua varten tehdä hieman lisähankintoja, nimittäin nahkaneula ja aputeippi. Nahkaneula on normaalia neulaa terävämpi ja teippiä taas tarvitaan korvaamaan nuppineulat nahkakappaleiden ja vetoketjun kiinnityksessä. Prismasta löysin laukkuun sopivan pituisen vetoketjun jossa on metalliset hampaat. Vuoren leikkasin Amy Butlerin pallokuvioisesta puuvillasta. Laukun sisälle lisäsin omat taskut lompakolle ja kännykälle.

Laukun vetoketju on ommeltu yläreunan taitoksen reunaan, jonka liimauksia revin varovasti vähän auki. Suuri Käsityön ohjeen mukaisesti vuori on ommeltu lopuksi käsin pienillä pistoilla kiinnin vetoketjun reunoihin. Hihnan materiaalia mietin pitkään. Lopuksi leikkasin nahasta 3 cm leveitä kaitaleita jotka ompelin yhteen ensin suoralla ompeleella ja sitten lopuksi vielä päälle siksakilla niin että sauma on litteä ja pitää varmasti. Sitten silitin hihnakappaleen takse hieman kapeamman soiron tukikangasta. Lopuksi taitoin remmin kolminkerroin ja ompelin sen kasaan kahdella pitkittäisellä ompeleella. En tiedä, kuinka kauan tuo kestää, mutta ainakin näyttää paremmalta kuin joku kangasremmi. Ennen kiinnitystä leikkasin remmin päistä lyhyet pätkät joista tein kiinnityslenkit laukkuun. Yhdistin laukun ja remmin ihan tavallisilla metallisilla avainrenkailla. Rakas ompelukoneeni, Bernina Activa 220, ompeli kiltisti pahimmillaan jopa kahdeksankertaista nahkaa nikottelematta ollenkaan. Tuntuu, että mitä paksumpaa materiaali tuolle koneelle antaa, sitä paremmin se ompelee.

Laukusta tuli juuri sellainen kuin halusin ja se on ollut jo kovassa käytössä. Paras opetus tässä tarinassa on se, mitä tahansa voi tehdä jos vain viitsii ja uskaltaa yrittää. Nahan ompelu osoittautui mielikuvieni vastaisesti ihan helpoksi hommaksi. Onneksi siitä nahkahameesta on vielä toinen puoli jäljellä ja viime viikkoisella kirpparireissulla löytyi uusi nahkahame, tällä kertaa maltillisella kahden euron hinnalla. Kannattaa muuten kirpparilla tutkia nahkavaatteiden pesulaput tarkkaan, että varmasti ostaa nahkaa eikä mitään muovista tekonahkaa.

Ensi kerralla lupaan postata jotain neuleisiin liittyvää. Pitäisi varmaan muuttaa blogin nimi, koska tämä on nykyään ihan jotain muuta kuin neuleblogi. Neulon kyllä ahkerasti joka ilta, mutta mitään ei tunnu ikinä valmistuvan.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Facemaker

Eilen postissa odotti tällainen yllätys.

Minulla kävi mieletön onni ja voitin Oi mutsi mutsi -blogin ja Ombrellinon yhteistyöarvonnasta Facemaker-puupalikat. Kiitos teille!

Lapsi ei vielä hirveästi osaa näillä leikkiä ja aiheuttaa lähinnä peruuttamatonta tuhoa parkettilattialle heittelemällä teräväkulmaisia palikoita ympäriinsä. Mutta kun lapsi menee päiväunille, niin äidin leikkihetki alkaa.

Paketissa tuli kymmenien erilaisten kasvojen kuvat jotka palikoilla voi rakentaa ja lisää voi tietysti keksiä itse. Rakentelua voisi jatkaa vaikka koko päivän!

torstai 19. huhtikuuta 2012

Sieniperhe

Tykkään kovasti PaaPii Designin raikkaista printeistä ja hauskoista tuotteista. Niinpä hankin ja ompelin kuusihenkisen sieniperheen.



Tee-se-itse -pakkaukseen kuuluu painettu arkki jossa on kuuden sienen molempien puolien kuvat. Toisessa puolessa on naurava ja toisessa nukkuvaa naama. Ohjeissa luki, että sienet pitää leikata 0,5 sentin saumanvaroilla, mutta painokuvien välillä oli pahimmillaan muutama milli tilaa, mikä vaikeutti leikattujen kappaleiden ompelua aika tavalla. Jos olisin ollut fiksu, olisin myös jättänyt täyttöaukon kohdalle leveämmät saumanvarat, että käsinompelu olisi ollut helpompaa. Mutta hauskojahan noista silti tuli!

Meidän kohta puolitoistavuotias ei enää jaksanut hirveästi sienistä innostua, mutta luulen että vauvat pitävät noista kovasti. Kirkas punainen väri, voimakas kontrasti ja helposti tartuttavat osat ovat varmoja hittilelun merkkejä. Muutama sieni jää varmasti meille kotia koristamaan ja loput annan lahjoiksi.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Nuuskamuikkusen kevättakki

Ompelin lapselle kevättakin Kotipalapeli-blogin takkihaasteen innostamana. Nimesin takin Nuuskamuikkusen kevättakiksi kellomaisen muotonsa ja vihreän värinsä takia.



Takin kaavat on otettu Ottobre 6/2011 -lehdestä 86-senttisellä koolla, mutta muuten takki on tehty hyvin pitkälle yrityksen ja erehdyksen periaatetta soveltaen. Päällinen on Ikean raidallista paksua puuvillaa ja vuori sekä hupun reunus on ommeltu kirpparilta löytyneestä ohuesta villakankaasta.



Ompelin takin yhden illan, yön ja aamun aikana hirveällä innolla niistä materiaaleista mitä kotoa sattui löytymään. Jouduin matkan aikana useamman kerran muuttamaan suunnitelmiani kun venymätön puuvillakangas ja ohut villakangas eivät millään meinanneet tehdä yhteistyötä. Ompelujärjestykseen ja vuoren ompeluun löytyi mainioita vinkkejä Tosimummon takkitutoriaalista.

Olen tosi tyytyväinen valmiiseen takkiin, vaikka joissain kohdissa jouduinkin käyttämään vähän kepulikonsteja. Eipähän tule samanlaista vastaan ihan joka taaperolla.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Hauskaa pääsiäista!



Pääsiäismunat on tehty liimaamalla sanomalehtisuikaleita styroksimunan päälle decoupage-liimalla.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Seiloripaita

Joka kevät kaikissa käsityö- ja naistenlehdissä on ne iänikuiset seilorivaatejutut joissa ruskettuneet blondit mallit poseeraavat raidallisissa paidoissa, valkoisissa housuissa ja purjehduskengissä. Tämä uusin paitaompelukseni sopisi sellaiseen juttuun erittäin hyvin.



Raitakankaat ovat Marimekon trikoota, taas kerran siitä jämäkangassäkistä. Kaava on Ottobre 6/2010 -lehden Villi Viikinki -paita 86-senttisenä. Saumat ja helmakäänteen tikkasin hunajakenno-ompeleella. Se on paljon helpompi kuin kaksoisneulatikkaus koska ei tarvitse vaihtaa neulaa tai pujotella toista lankaa. Samalla saumoista tulee hauskan näköiset ja saumanvaroista ihan litteät. Laitan vielä toisen kuvan josta näkee paremmin tuon paidan rakenteen, vaikka kuva onkin aika epätarkka koska malli juoksi kuvanottohetkellä (kuten lähes koko hereilläoloaikansa...).