Swallowtail Shawl

Tuossa edellisessä postauksessa vähän vilautin jo tätä pääskysen pyrstön näköistä kaunokaista.



Kyseessä on IK:n syksy 2006 lehdessä alunperin julkaistu Swallowtail shawl joka oli ilmaiseksi jaossa toukokuun ajan. Huivi on neulottu Novitan Floricasta 4 mm pyöröpuikolla. Lankaa kuilui vähän vajaa 100 grammaa, eli huivin materiaaleille tuli hintaa vaivaiset kolme euroa. Florica oli todella mukava yllätys. Lanka on miellyttävää neuloa ja valmis huivi ei kutita yhtään vaikka onkin 100% villaa. Lisäksi tuo väri on ihanan herkku.

Huivista tuli ihanan kevyt ja ilmava ja juuri oikean kokoinen kaulassa pidettäväksi. Palluroiden tekeminen normaaleilla tylsäkärkisillä puikoilla sai aikaan muutaman ärräpään, mutta muuten huivin neulominen oli suorastaan nautinnollista ja yllättävän nopeaa.



En ole ennen tehnyt (ainakaan valmiiksi asti) yhtään pitsihuivia. Päättelin huivin varmuuden vuoksi 5 mm puikoilla koska olin kuullut kauhujuttuja kiristävistä päättelyistä. Olen vieläkin ihan hämmästynyt siitä, miten kurttuisesta oranssista mytystä tuli pingoituksen jälkeen tuommoinen ohut ja kepeä huivi.

Käsi- ja jalkatöitä

Viime aikoina on tullut puuhasteltua monenlaista, niin käsillä kuin jaloilla.

Ensin jalkatöitä:



Nuo mustat popot jolkottelivat toukokuun viimeisenä päivänä 42195 metriä pitkin Tukholman katuja. Matka oli taas kerran raskas, mutta tuloksena oli uusia komea ennätys ja ensimmäisen kerran viiden tunnin alitus. Mahtava laji!

Noilla sinisillä popoilla aloitin jalkapallokauden viime torstaina. Samaisen lajin katselukausi alkoi jo paria päivää aikaisemmin (Cristiano Ronaldo on niin ihana!). Suunnistuskauden aion aloittaa ensi viikon tiistaina.

Sitten käsitöitä:



Viime viikonloppuna kävimme hakemassa kukkia ja laitoimme parvekkeen kuntoon. Viime kesänä kasvatimme tomaatteja siemenistä, mutta se oli tosi työlästä ja satoa ruvettiin saamaan vasta syyskuun lopussa. Tänä vuonna ostimme valmiin taimen jossa oli jo pari kypsääkin tomaattia.



Lisäksi täällä on värkätty koruja.



Ja on täällä tehty myös blogin aiheen mukaisia käsitöitä.

Nappikauppaa

Lähdin eilen ostamaan nappeja neuletakkiin tuosta "lähiostarilta". No ei löytynyt. Siis voitteko kuvitella, että pohjoismaiden kolmanneksi suurimmasta kauppakeskuksesta ei löydy yhtään kauppaa joka myisi nappeja! Prismassa oli ennen myynnissä muutamaa eri sorttia, mutta nyt sekin hylly oli typötyhjä. Anttilassa myyjäsetä vain kommentoi, että kaikenlaisten käsityötarvikkeiden kysyntä olisi tosi kovaa jos vain joku myisi.

Askartelin napit sitten paremman puutteessa itse Cernit-massasta. Kyllähän niissä vähän "käsityön leima" näkyy, mutta eiköhän ne kuitenkin aja asiansa.

Jos nyt joku kaipaa hyvää liikeideaa, niin väittäisin että Leppävaaran seudulla on huutava tarve käsityöliikkeelle (ja kunnolliselle askarteluliikkeelle..). Suur-Leppävaaran alueella pelkästään asuu melkein 60 000 asukasta eli asiakkaitakin luulisi riittävän.

Neuletakki ja tuubisukat

Kevät ja lähestyvä Stockholm marathon ovat hieman syöneet neulomisintoa, mutta jotain pientä valmista täältä silti löytyy.
Nimittäin herneenvihreä neuletakki ja raidalliset tuubisukat sille samaiselle kesäkuun alussa syntyvälle kaverin vauvalle jolle tein jo pöksyt ja pipan.



Sukat on tehty perinteisellä tuubisukkien mallilla, eli kaksi oikein kaksi nurin -joustinta jota siirretään aina kolmen kierroksen välein yhden pykälän vasemmalle. Lankana on Novitan raidallinen Wool jota neuloin 3 mm sukkapuikoilla. Yhdellä kierroksella on 40 silmukkaa, mutta olisi voinut olla muutama silmukka enemmänkin.

Herneenvihreä neuletakki on tehty Moda 1/2008 ohjeesta nro 53 (Vaaleanpunainen jakku). Lankana on Novitan Tennessee jota kului vain vähän yli 100 grammaa. Takki on neulottu 3,5 mm puikoilla. Saumoista huomaa että en ole mikään kokenut paitojen tekijä, mutta toivottavasti takki on käyttökelpoinen. Väri on tosi herkku vaikka en suuri vihreän ystävä olekaan. Napit pitäisi vielä löytää jostain tai tehdä itse massasta. Ruskeat puunapit voisivat näyttää aika hyviltä.

Tennesseen neulominen oli suoraan sanottuna p*****stä, koska lanka halkeili ja meni tosi pahasti kierteelle. Pinnasta tuli kauniin sileä ja kiiltävä, mutta kyllä mietin kahteen kertaan ennen kuin rupean uudestaan neulomaan tuosta langasta yhtään mitään.

Jäähyväiset rilleille

Koska olen viimeaikoina keskittynyt neulomisen sijaan lähinnä purkamiseen, ajattelin kertoa eräästä toisesta elämän suuresta tapahtumasta ja pitkäaikaisesta haaveesta joka toteutui toissaviikon torstaina. Nimittäin kävin silmälaserissa hankkiutumassa eroon silmälaseista ja piilolinsseistä.

Olen käyttänyt silmälaseja 13 vuotta ja piilolinssejäkin (kaikkia kuviteltavissa olevia malleja..) melkein 10 vuotta. Linssien vahvuudet ennen leikkausta olivat -4.25 ja -4.50 ilman hajataittoa. Suurin motivaatio leikkaukseen tuli siitä että urheilen paljon (juoksen, hiihdän...), eli piilolinssejä oli pakko käyttää, mutta minulla on kuivat ja siitepölystä ja katupölystä ärtyvät silmät, eli piilareiden käyttö oli usein hyvin epämiellyttävää. Viimeisen sysäyksen leikkaukselle antoi kaveri joka kävi vastaavassa operaatiossa alkuvuodesta ja oli todella tyytyväinen lopputulokseen.

Itse operaatio oli helppoakin helpompi. Varasin ajan torstaina, menin esitarkastukseen seuraavan viikon tiistaina ja jo saman viikon torstaina silmät leikattiin. Leikkaus alkoi siitä kun silmäluomet puhdistettiin ja silmiin laitettiin puuduttavat silmätipat. Minut laitettiin pötköttelemään laserlaitteen alle, luomet teipattiin auki ja leikattavaan silmään laitettiin luomenlevitin. Sen jälkeen silmään laitettiin pieni paine, niin kuin joku painaisi silmää kevyesti, ja laser leikkasi silmän pintaan 2 mikrometrin paksuisen läpän. Lääkäri piti läppää sivulla ja laser naksutti kolme muutaman sekunnin pätkää silmän pintaan. Tämän jälkeen lääkäri laski läpän takaisin alas ja laittoi silmään jotain ainetta. Koko tämän ajan minun piti vain katsella suurinpiirtein suoraan. Tämän jälkeen sama toistui toiselle silmälle. Missään vaiheessa en tuntenut minkäänlaista kipua ja koko leikkausoperaatio kesti alle 10 minuuttia. Kun nousin ylös leikkauspöydältä näin jo ihan selkeästi.

Tämän jälkeen sain suojalasit päähäni ja minun piti odotella tunnin ajan odotustilassa jonka jälkeen pääsin lopputarkastukseen ja kotiin. Kotona silmiä jomotti ja vähän kirveli noin 5-6 tunnin ajan, mutta sen jälkeen helpotti. Suojalasit piti pitää päässä saman illan ajan sekä viikon ajan öisin. Näkö oli ihan normaali jo seuraavana päivänä ja oikeastaan ainoa jälkivaiva oli silmien kuivuminen. Sekin vaiva on jo melkein korjaantunut kun silmän pinnan hermot pikkuhiljaa paranevat.

Reissun tuskallisin hetki oli maksaminen, koska koko lystin hinta oli yhteensä noin 3500 euroa. Sanoisin kuitenkin että lopputulos on joka sentin arvoinen. Näkö on aivan loistava ja on upeaa kun voi lähteä lenkille tai jumpalle ilman että pitää vääntää piilolinssejä rutikuiviin ja ärtyneisiin silmiin. Lisäksi voin käyttää normaaleja aurinkolaseja!