sunnuntai 17. elokuuta 2008

Ei kahta ilman kolmatta



Maratoonarin urani sai taas eilen jatkoa kun juoksin yli 5000 muun "hullun" kanssa 42195 metriä pitkin sateisen Helsingin, ja vähän Espoonkin, katuja. Tuloksena oli taas kerran uusi komea ennätys. Matkaan kuului sopivasti tuskaa, kipua ja väsymystä, mutta tottakai hurjasti hyvää mieltä ja onnistumisen tunnetta.

Sain Arleenalta tunnustuksen.



Oion vähän tunnustuksen säännöissä ja annan sen takaisin Arleenalle sekä kaikille niille jotka käyvät blogissani kommentoimassa.

Ensi viikolla on toivottavasti tarjolla taas valmis neulomus.

4 kommenttia:

Tess kirjoitti...

Onnittelut maratonin juoksemisesta. Minkäslaisen ajan juoksit?

Kaisa kirjoitti...

Kiitos!
Aika oli 4.40 ja hiluja, mikä on harjoituskilometreihin nähden ihan kohtuullinen aika. Olen yrittänyt ottaa semmoisen asenteen, että prosessi (niin harjoittelu kuin matkantekokin) on lopputulosta tärkeämpi vaikka toki se maaliintulo on aina mahtava hetki :)

SatuK kirjoitti...

Vau, hienoa! Mä aloitin harjoittelut alkukeväällä 06, kunnes vauva ilmoitti tulostaan enkä ole sen jälkeen saanut paljon aikaiseksi.. Naisten Kympin vaan juoksin tänä vuonna.

Kaisa kirjoitti...

Kiitos Satu!
Voin kyllä suositella kokeilemaan maratonia jos vaan aika riittää harjoitteluun. Hyvää kuntoakin tärkeämpiä juttuja maratonin läpimenon kannalta on uskallus lähteä starttiviivalle ja päättäväisyys juosta loppuun vaikka välillä sattuu ja väsyttää.
Ei kymppikään ole mikään "vaan", koska suurin osa suomalaisista ei varmaan selviytyisi siitä juosten.