Kaisan neuleblogi

Henna haastoi kertomaan kuusi satunnaista asiaa itsestäni.

1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of you post and link to them.
5. Let each person know they´ve been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up.

Tässäpä näitä:

1. Olen täysin riippuvainen urheilusta. Rakkaimpia lajeja ovat juoksu, pumppi, spinning, pilates, hiihto, pyöräily ja suunnistus. Jo muutaman päivän liikuntatauko saa aikaan alakuloa ja levotonta oloa. Liikunnan kautta pääsen myös toteuttamaan voimakasta kilpailuviettiäni ja kokemaan mahtavia hetkiä. Harvoin tuntuu niin hienolta kun 42 km jälkeen kaartaa olympiastadionin maratonportista sisään ihmisten hurratessa tai kun suunnistamassa rastit löytyvät helposti ja reittivalinnat osuvat nappiin.

2. Säilytän villasukkiani sängyn jalkopäässä peiton alla. Käytän villasukkia aina kotona ollessani, kesällä ja talvella, yöllä ja päivällä. Sukkien paksuus vaihtelee lämpötilan mukaan. Nyt talvella on eniten käytössä ukkini poltetun oranssista seitsemästä veljeksestä neulomat perussukat.

3. Pidän työstäni kovasti. Opiskelu TKK:n koneosastolla ei ollut kovin innostavaa, mutta nyt jälkeenpäin olen erittäin tyytyväinen että jaksoin puurtaa opinnot valmiiksi, koska saan tehdä mielenkiintoista työtä. Joka päivä on erilainen ja saan tehdä haastavia projekteja mukavien ihmisten kanssa. Minulla on (pääkaupunkiseudun mittakaavassa) mukavan lyhyt työmatka, työstä maksetaan ihan kohtuullinen korvaus ja vapaa-aikaakin jää mukavasti. Toivoisin kovasti, että kun tyttö tai nainen ilmoittaa lähtevänsä opiskelemaan tekniikka, ihmisten ensimmäinen reaktio ei olisi taivastella ja ihmetellä että miksi, vaan osattaisiin nähdä se myös naiselle sopivana ja normaalina uravalintana.

4. Olen soittanut viulua 6-vuotiaasta asti. Suoritin musiikkiopiston päättötodistuksen ja kävin soittotunneilla lukion loppuun asti. Opiskelujen aloittamisen jälkeen tuli kaksi vuotta soittotaukoa, mutta nykyään soitan sinfoniaorkesterissa omaksi ilokseni (en niinkään kuulijoiden iloksi :)).

5. Rakastan nukkumista. Pystyn nukkumaan missä vain ja milloin vain. Arkiviikoilla nukun ainakin kahdeksan tuntia yössä. Viikonloppuisin yritän herätä viimeistään yhdeksältä, koska saan suurista unirytmin muutoksista helposti päänsäryn.

6. En pidä itseäni espoolaisena vaikka olen asunut täällä jo kuusi ja puoli vuotta. Luulen että pysyn identiteetiltäni kokkolalaisena ja keskipoh(o)jalaisena koko loppu elämäni vaikka en sinne takaisin muuttaisikaan. Espooseen on hankala samaistua kun se ei ole mikään perinteinen kaupunki vaan oikeastaan rypäs erilaisia lähiöitä jotka on koottu saman hallinnon alle. Tätä aihetta on pohdittu hauskasti ja mielenkiintoisesti Jukka Relanderin ja Tuomas Nevanlinnan toimittamassa Espoo – Totuus suomesta -kirjassa.

Tämä meemi on jo ollut niin monessa blogissa, että en haasta ketään erityisesti, vaan kaikki halukkaat voivat vastata.

Arvatkaapas kuka pääsee tänään vihdoinkin kovan odotuksen jälkeen hiihtämään! (No ei meidän lähiladulla ihan tuon näköistä ole eikä aurinkokaan paista, mutta kyllä tuolla kuvalla pääsee vähän fiilikseen.)