Kiitos paljon kaikille hää- ja työpaikka- ja valmistumisonnitteluista!
Nyt on uutta juhlan aihetta, koska tasan vuosi sitten kirjoitin tähän blogiin ensimmäisen postauksen.
Paljon kehitystä on tapahtunut vuoden aikana, niin neulojana kuin bloggaajanakin. Aluksi kuvani olivat aivan kamalia. Nykyään sommittelu on hieman parantunut, mutta teknisessä laadussa olisi vielä hiomista (niin kuvaajan kuin kamerankin).
Vuosi sitten neulomistaitoni olivat melko alkeelliset. Palmikot ja pitsit olivat ihan tuntemattomia ja villasukan kantapäänkin onnistuin tekemään väärin ainakin kolmiin ensimmäisiin sukkiin. Aluksi lempitöitäni olivat pipot jotka neuloin mielellään paksusta langasta isoilla puikoilla. Käsialani oli niin löysää, että sain valita numeron verran ohjeen suositusta pienemmät puikot että tuotoksesta tuli edes melkein järkevän kokoinen.
Pipojen jälkeen tuli sukkakausi. Käsialani kiristyi aivan hurjan paljon kun rupesin neulomaan enemmän sukkia. Nykyään kiskon lankaa niin kovasti, että sukista tulee helposti liian tiukkoja. Uusin rakkaus neulerintamalla on pitsiset kolmiohuivit. Neulomani langat ovat ohentuneet ja langan määrä jemmapaikoissa on kasvanut vuoden aikana eksponentiaalisesti...
Olen neulonut elämäni aikana yhden neulepaidan sekä yhden neuletakin ja molemmat ovat olleet pahimman luokan katastrofeja. Tulevaisuudessa haluaisin oppia tekemään hyvin istuvia ja muutenkin järkevän näköisiä neulepaitoja ja neuletakkeja (vinkkejä hyvännäköisista, ohuista ja helpoista malleista otetaan mielellään vastaan!).
Haluaisin myös oppia olemaan luovuttamatta niin helposti neuletöiden kanssa. Nyt jätän liian helposti työn "jäähylle" heti kun ensimmäiset ongelmat ilmaantuvat ja sen takia pulmavaiheessa olevia neuleita kerääntyy neulekoppaani. Yritän aina vältellä purkamista kaikenlaisilla kepulikonsteilla ja itsepetoksella, mutta pitäisi varmaan oppia vetämään puikot pois työstä silloin kun sen aika on, eikä turhaan pitkittää kärsimystä.
Jos voisin toivoa jotain synttärilahjaa blogilleni niin toivoisin lisää neulomisaikaa ja parempia valokuvia. Tuo ensimmäinen toive toteutuu toivottavasti parin viikon päästä kun uuden työpaikan myötä minulle jää 1,5 tuntia lisää vapaa-aikaa joka ikinen päivä lyhemmän työajan ja -matkan takia.
Että tämä ei jäisi ihan jaarittelupostaukseksi, julistan ARVONNAN! Arvontaan voi osallistua kertomalla, mikä sinun suosikkikäsityösi. Eli kaikista niistä töistä mitä olet tehnyt omin käsin (neulonut, virkannut, nikkaroinut, kutonut, askarrellut...), mikä on kaikista onnistunein tai rakkain tai muilla perusteilla mitattuna tärkein. Arvonta järjestetään kaikkien vastaajien kesken sunnuntaina 5.10. kello 18. Palkinto voi olla joko lankaa tai jotain muuta, vähän voittajan mielenkiinnonkohteista riippuen.
Minun suosikkityöni on häihin tekemäni Minttumaari, koska se on mielestäni kaunis ja tottakai myös sen takia että sillä on tunnearvoa kun siitä tulee hääpäivä mieleen. Hyvänä kakkosena tulee Evening stockings for a young lady -sukat, koska niistä tuli tosi kauniit ja istuvat ja niiden neulominen oli todella mukavaa.
tiistai 30. syyskuuta 2008
sunnuntai 21. syyskuuta 2008
Ich bin ein Berliner
Terveisiä Berliinistä!
Paljon on tapahtunut sitten viimeisimmän blogikirjoituksen. Sain viimeisen harjoitustyön valmiiksi ajoissa ja valmistuin diplomi-insinööriksi viime maanantaina. Lisäksi kirjoitin työsopimuksen uuteen työpaikkaan jossa aloitan lokakuun puolessavälissä. Uusi työ on aika samanlaista kuin vanhakin (eli mukavaa ja mielenkiintoista), mutta parasta siinä on se, että työmatka lyhentyy kuudestakymmenestä kilometristä neljään kilometriin, eli voin vaihtaa auton polkupyörään.
Paras tapahtuma viime viikoina on ehdottomasti ollut se, että minusta tuli rouva ja miehestä tuli ukko kun menimme naimisiin toissa lauantaina.
Kuvassa näkyy hääpukuni joka on ommeltu pellavasta. Miehellä on liivi ja plastron samasta materiaalista. Puku on tilattu Morsiusgallerian kautta ja ommeltu Liettuassa.
Häiden jälkeisenä maanantaina lähdimme häämatkalle Berliiniin. Berliini on todella mukava kaupunki, täynnä tekemistä ja näkemistä. Kävelimme ainakin miljoona kilometriä ja maistelimme hyviä ruokia ja leivoksia (ja ehkä vähän olutta...). Kohteista minun suosikkejani olivat ehdottomasti tekniikan museo ja eläintarha. Yhteen lankakauppaankin törmäsin ihan vahingossa, mutta sieltä tarttui mukaan vain kaksi kerää kashmiria ja silkkiä sisältävää sukkalankaa (naurettavan halpaan hintaan).
Nyt pitäisi taas vaihteeksi totutella elämään tavallista arkea. Sen voisi aloittaa vaikka neulomalla hieman, koska sillä saralla viime viikkojen sado on yksi liian pieni villasukka.
Paljon on tapahtunut sitten viimeisimmän blogikirjoituksen. Sain viimeisen harjoitustyön valmiiksi ajoissa ja valmistuin diplomi-insinööriksi viime maanantaina. Lisäksi kirjoitin työsopimuksen uuteen työpaikkaan jossa aloitan lokakuun puolessavälissä. Uusi työ on aika samanlaista kuin vanhakin (eli mukavaa ja mielenkiintoista), mutta parasta siinä on se, että työmatka lyhentyy kuudestakymmenestä kilometristä neljään kilometriin, eli voin vaihtaa auton polkupyörään.
Paras tapahtuma viime viikoina on ehdottomasti ollut se, että minusta tuli rouva ja miehestä tuli ukko kun menimme naimisiin toissa lauantaina.
Kuvassa näkyy hääpukuni joka on ommeltu pellavasta. Miehellä on liivi ja plastron samasta materiaalista. Puku on tilattu Morsiusgallerian kautta ja ommeltu Liettuassa.
Häiden jälkeisenä maanantaina lähdimme häämatkalle Berliiniin. Berliini on todella mukava kaupunki, täynnä tekemistä ja näkemistä. Kävelimme ainakin miljoona kilometriä ja maistelimme hyviä ruokia ja leivoksia (ja ehkä vähän olutta...). Kohteista minun suosikkejani olivat ehdottomasti tekniikan museo ja eläintarha. Yhteen lankakauppaankin törmäsin ihan vahingossa, mutta sieltä tarttui mukaan vain kaksi kerää kashmiria ja silkkiä sisältävää sukkalankaa (naurettavan halpaan hintaan).
Nyt pitäisi taas vaihteeksi totutella elämään tavallista arkea. Sen voisi aloittaa vaikka neulomalla hieman, koska sillä saralla viime viikkojen sado on yksi liian pieni villasukka.
tiistai 2. syyskuuta 2008
Mustakantinen kirja
Muuttoliike on edelleen käynyt kuumana ja tänään meidän kirjahyllyymme muutti eräs mustakantinen kirja...
Huomatkaa miten antaumuksella Jänis (jolla ei vieläkään ole kunnollista nimeä) puolustaa tekijänsä anonymiteettiä.
Nyt enää pitää tehdä perjantaihin mennessä yksi jättiläismäinen harkkatyö niin sitten olen ihan oikeasti DI.
Huomatkaa miten antaumuksella Jänis (jolla ei vieläkään ole kunnollista nimeä) puolustaa tekijänsä anonymiteettiä.
Nyt enää pitää tehdä perjantaihin mennessä yksi jättiläismäinen harkkatyö niin sitten olen ihan oikeasti DI.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)