Kietaisuhaalari

Ompelin veljetytölle neppareilla kiinnitettävän kietaisupaidan ristiäislahjaksi. Paidasta ei ole kuvaa, mutta se on ommeltu Ottobre 6/2007 -lehden kaavalla. Leikkasin myös saman lehden kietaisuhaalarin palaset, mutta ne jäivät ompelematta. Muutama viikko sitten ryhdistäydyin ja huristelin pöydällä lojuneet kappaleet yhteen haalariksi.

Veljentyttö on neljän kuukauden iästään huolimatta jo niin iso tyttö, että 68-senttinen haalari oli juuri sopiva. Tuota voi käyttää näin kesällä myös helleasuna, koska se on aika ohut, mutta suojaa kuitenkin auringolta. Pallotrikoo on Eurokankaan palalaarista hamstrattua ja nauhat ovat jotain ikivanhoja. Haalarin malli on aika omituinen, koska lahkeensuut ovat hurjan leveät. Jos ompelen joskus saman kaavan mukaan uudestaan, laitan lahkeensuihin resorit.

Pom pom palloja

Hullunkurinen värienyhdistelijä minussa sai vallan sunnuntai-iltana kun pengoin kangaskaappiani. Jostain syystä vihreän ja pinkki-oranssin pallokankaan ja keltaisen resorin yhdistelmä näytti aika kivalta ja pitihän sitä tietysti kokeilla.

Paidan kaava on Ottobre 4/2010 -lehden supersuosittu Papana-paita 86-senttisenä. Oletteko muuten huomanneet, että Ottobrella on sellainen kätevä systeemi, että tilaajat saavat tilata noita vanhoja lehtiä kokonaan ilman postikuluja?

Mielestäni tuosta väriyhdistelmästä tuli tosi hauska. Mies kommentoi paidasta, että ainakin erottaa helposti leikkipuistossa missä oma lapsi menee kun on noin värikäs paita päällä. Jatkossa pitää enemmänkin yhdistellä kangaskaapin aarteita. Kokonaan samasta kuosista tehtyjä paitoja saa kaupastakin, mutta värejä ja kuoseja yhdistelemällä saa ihan uniikkeja ja "itse suunniteltuja" vaatteita.

Junasukat

Hyvällä ystävällä on laskettu aika juhannuksena. Aloitin neulomaan perinteisiä junasukkia tulevalle vauvalle jo pari viikkoa sitten ja nyt ne tulivat vihdoinkin valmiiksi. Ehdin jo hukata toisen sukan kertaalleen, mutta onneksi se löytyi jostain lehtipinon välistä.

Lanka on Opal-sukkalankaa joka jäi yli näistä sukista. Puikot taisivat olla 2,25 mm, minkä takia sukat ovat aika pienet. Olen neulonut näitä sukkia ainakin kymmenen paria, mutta jostain syystä tällä kertaa tein kantapäästä vahingossa matalamman (10 krs) ja leveämmän (10 s) kuin normaalisti. Pakko myöntää, että luulen tuon "virheellisen" kantapään istuvan jopa paremmin vauvan pulleaan jalkaan kuin se alkuperäinen kantapää.

Raparperimazariinit

Miehen vanhemmat toivat meille pussillisen raparperinvarsia. Niistä piti tietysti heti leipoa jotain, mutta en halunnut tehdä perinteistä raparperipiirakkaa. Lopulta Sirpa Talkan Makeaa ja suolaista puutarhasta -kirjasta löytyi mainio raparperimazariinien ohje.

Ohjeessa taikinasta oli tehty 24 mazariinia, mutta ainakin meidän muffinssipellillä takinasta tuli 12 leivosta. Mazariini on vähän normaalia muffinssia työläämpi tehdä, koska siinä tehdään ensi kovemmasta takinasta "kuppi" jonka sisälle tulee pohjalle raparperihilloketta ja päälle kuohkeampaa kakkutaikinaa. Lopputulos on kuitenkin täysin vaivan arvoinen.

Raparperimazariinit (12 kpl)

Takina 1

2 1/4 dl vehnäjauhoja
3/4 dl sokeria
1/2 tl leivinjauhetta
100 g margariinia
1 kananmuna

Raparperitäyte

3-4 raparperinvartta
2 rkl fariinisokeria
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
tilkka vettä

Taikina 2

1 kananmuna
1 dl sokeria
1/2 dl kiehuvan kuumaa vettä
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
25 g margariinia

Ohje

Sekoita ensimmäisen taikinan ainekset nopeasti keskenään. Muotoile takinasta tanko, kääri se kelmuun ja nosta jääkaappiin.

Pese ja pilko raparperit kattilaan. Jätä pieni pätkä erilleen koristelua varten. Lisää fariinisokeri, kardemumma, kaneli ja vesi. Anna kiehua viitisen minuuttia, kunnes raparperit ovat pehmenneet. Anna jäähtyä.

Ota taikinatanko kaapista ja pilko se 12 palaan. Laita muffinipellin koloihin paperivuoat suojaksi ja painele taikinapalat vuokien pohjalle ja reunoille.

Vaahdota toisen takinan muna ja sokeri. Kun vaahto on valkoista, valuta joukkoon kuuma vesi samalla vatkaten. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe ja lisää ne taikinaan sulan margariinin kanssa. Sekoita tasaiseksi.

Jaa raparperiseos ensimmäisellä takinalla vuorattuihin vuokiin ja annostele päälle toista taikinaa. Leikkaa lopusta raparperista ohuita siivuja ja painele ne leivosten päälle.

Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Voit sirotella valmiiden leivosten päälle sokeria tai tomusokeria.

Auton penkinsuoja

Meillä on autossa turvaistuin jossa lapsi istuu selkä menosuuntaan. Muuten istuin on ollut aivan loistava, mutta nyt lapsen kengät rupeavat jo ylettämään auton penkin selkänojaan johon jää ikäviä kurajälkiä. Myös hiekat ja ravat lapsen kengänpohjista varisevat istuimen alla olevalle penkille. Tähän ongelmaan ratkaisuksi ompelin auton penkin selkänojaan suojuksen jossa on pohjalla kaukalo joka kerää kengistä varisevan lian talteen.

Suoja on ommeltu Ikean pallokuvioisesta vahakankaasta ja tummanharmaasta superpaksusta puuvillakankaasta. Tein suojaan kuminauhareunuksisen taskun lapsen leluille ja eväille. Suoja sidotaan kiinni takakontin suojakalteriin neljällä puuvillakankaasta ommellulla nauhalla.

Mietin suojukseen myös joko tarra- tai kuminauhakiinnitystä penkin päänojaan, mutta silloin suojusta olisi joko pitänyt kaventaa tai yläreunaa olisi pitänyt vahvistaa niin että kulmat eivät rupea lörpättämään. Valitsin pintamateriaaliksi vahakankaan, koska liat on helppo pyyhkiä siitä pois ja se ei kastu talvella lumesta. Jälkeenpäin ajateltuna, suojuksen olisi voinut tehdä myös kokonaan harmaasta puuvillasta, jolloin se olisi ehkä maastoutunut vähän paremmin tuohon penkin harmaaseen verhoiluun, mutta toisaalta, lapsi pitää varmasti enemmän värikkäästä pallokuosista.

Kokonaisuudessa olen tuohon suojukseen aivan hurjan tyytyväinen. Siitä tuli juuri sellainen kuin ajattelin, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys kun ompelee ilman kaavoja. Ompelujärjestys meni kerrankin nappiin ja jäljestä tuli riittävän siistiä.

Norsutunika

Muu elämä on vienyt kaiken ajan ja energian viime aikoina, joten pieni blogitauko oli paikallaan. Toivottavasti olette jaksaneet odottaa!

Tämän tunikan ompelin jo aikoja sitten, mutta kaula-aukko ei tahtonut onnistua millään. Minulla ei ollut oikean väristä resoria, joten jouduin käyttämään kaula-aukkoon trikoota ja sen pituuden arviointi oli tosi hankalaa. Lopulta tänään aamulla innostuin kaivamaan keskeneräisen tekeleen esille ja kanttasin kauluksen trikookaitaleella. Tunikan kaava on itse sovellettu Ottobre 6/2010 -lehden Villi Viikinki -paidasta. Käytännössä lisäsin malliin vähän pituutta ja levensin helmaa. Kankaat on tilattu Ikasyriltä.

Kuvausassistenttina toimii lapsen rakas uni- ja leikkikaveri Pauli-pupu, tai "Pablo" kuten lapsi itse pupuaan kutsuu.

Seuraavan postauksen tekemiseen ei toivottavasti mene ihan kuukautta. Täällä on valmiina ainakin ihan itselle neulottu villatakki(!) josta puuttuu vain napit ja joitakin pienempiä väkerryksiä jotka voisin myös esitellä teille kunhan saan kuvat otettua.