Mustikka-ricottapiiras

Hesarissa oli mustikka-ricottatortun ohje joka vaikutti tosi kivalta. Käskin miehen ostaa ricottaa kaupasta, mutta en tajunnut pyytää kahta pakettia, mitä ohje olisi vaatinut. Niinpä jouduin taas soveltamaan. Ohjeen pohjana toimi lopulta Kinuskikissan Mamma Mian marjapiirakka, jossa on käytetty mascarpone-juustoa. Piirakasta tuli mukavan pehmeän makuinen. Pohjan ruisjauho tuo mukavasti suutuntumaa ja täytekään ei ole liian makea. Kannattaa kokeilla!

Mustikka-ricottapiiras

Pohja

100 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 muna
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte

4 dl mustikoita
250 g ricotta-juustoa
1 muna
0,5 dl sokeria

Ohje

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Vaahdota pohjan rasva ja sokeri. Lisää sekaan muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Voitele piirakkavuoka ja levitä taikina vuoan pohjalle ja reunoille.

Kippaa mustikat vuokaan. Sekoita keskenään ricotta, muna ja sokeri ja kaada seos mustikoiden päälle. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia.

Automatkojen pelastaja

Meidän 1,5-vuotias rakastaa Maisa-videoita (ja kaikkia muitakin Maisa-asioita) aivan hurjan paljon. Ipadiakin kutsutaan meillä Maisattimeksi, koska aina kun hermot meinaa mennä ja pitäisi jaksaa "vielä hetki", padin Maisa-videot pelastavat tilanteen. Nyt lähiviikkoina on tiedossa muutama pidempi automatka, joten ompeli padille kätevän autotelineen, johon voi hädän hetkellä, hepulin iskiessä laittaa videon pyörimään.

Tässä on teline ilman Ipadia.

Ja tässä Ipadin kanssa.

Materiaaleina käytin paksua puuvillaa ja 3 cm leveää kuminauhaa. Teline pujotetaan takapenkin päänojan ympärille ja vaakaremmi kuminauhojen välissä pitää ne sopivalla etäisyydellä toisistaan. Valmista tuli reilussa vartissa.

Kesän ensimmäinen mustikkapiirakka

Perjantaina, heti lapsen nukahdettua päiväunille, hipsin tien toiselle puolelle pieneen metsikköön keräämään mustikoita. Puolen tunnin, parinkymmenen hyttysenpiston ja kipeä selän jälkeen palasin kotiin mukanani 4 desiä pullukoita, kypsiä mustikoita.

Piirakka on tehty omalla Mökkiläisen raparperipiirakan ohjeella. Korvasin vain raparperit mustikoilla ja laitoin rahkatäytteeseen hieman vähemmän sokeria. Herkkua!

Helmikuun takki

Olen viimeaikoina lukenut läpi Elizabeth Zimmermannin kirjoja jotka ovat kirjahyllyssäni. Kirjoissa on ihanasti sekoitettu neuleohjeita, tekniikkavinkkejä ja Elizabethin omaa elämää todella sujuvaksi ja viihdyttäväksi kokonaisuudeksi. Knitter's Almanac -kirjaa lukiessa oli pakko kaivaa kaapista pitkään jemmattu kerä Cherry Tree Hill Yarnin Supersock -sukkalankaa (joka on aivan liian ihanaa sukkiin käytettäväksi) ja aloittaa klassinen Baby Sweater on Two Needles, tai February Baby Sweater kuten tuo malli myös tunnetaan.

Elizabeth sanoo kirjassa aika osuvasti vauvoista ja villasta:

"Although babies rarely, if ever, express their pleasure at being dressed in wool, it is surely manifest when you dote on a small plump person soundly and contentedly asleep, swaddled in woollen sweater, woollen leggings, and a soft wool bonnet, snuggly tucked under a fine warm wool blanket. Nothing keeps a baby as warm and comfortable as wool; even when damp, let alone wringing wet, wool doesn't become chilly, and to many of us it is well worth the trouble of washing carefully"

Yksi vyyhti riitti oikein hyvin 3,5 mm puikoilla neulottuun takkiin ja vähän jäi vielä ylikin. Napit ovat Dropsin helmiäisnappeja jotka ostin Menitasta. Ihana lanka + ihana malli = täydellinen lopputulos!

Hellehattu

Käsityöblogeissa on näkynyt tänä kesänä paljon Ottobren ilmaiskaavalla(pdf) ommeltuja lasten hellehattuja. Oman versioni materiaaliksi valitsin Eurokankaan pallokuvioisen keltaisen puuvillakankaan. Vuorina on hautajaismekosta ylijäänyttä harmaata pallokangasta.

Hattu on helppo ommella, mutta saumanvarojen kanssa saa olla tosi tarkka, että kuuppa ja lieri ovat ympärysmitaltaan samat. Silitin lierin molempiin puoliin tukikankaan, mutta lippa on silti vähän turhan pehmeä, koska tukikangas ei ollut tarpeeksi paksua. Lapsen hattu on tehty 52 sentin ympäryksen mukaan, mutta tuossa kaavassa on kokoja aina 56 senttiseen asti, mikä mahtuu monille aikuisillekin. Kaavalla voisi myös tehdä kääntöhatun jos lierin sisäpuolen tekisi samasta kankaasta kuin vuorin. Ehkäpä seuraava versioni on aikuisen kokoinen kääntöhattu jonka toinen puoli on jotain hillittyä puuvillaa tai farkkukangasta ja kääntöpuoli värikästä kuviokangasta.