Räsymattohame

Aloitin syksyllä tekemään esikoiselle neuletakkia jämälangoista Sanna Vatasen Jämälangasta!-kirjan tunikan innoittamana. Jossain vaiheessa tajusin, että yhden rivin jämäraidoilla takkiin tulee ainakin miljardi pääteltävää langanpäätä ja hylkäsin koko tekeleen varaston perälle odottamaan parempia aikoja.

Jossain vaiheessa mies rupesi vihjailemaan, että varastossa on aika monta hylättyä neulenyssäkkää ja perherauhan nimissä kaivoin takintekeleen esiin. Hetken pyöriteltyäni keksin, että siitähän saa mainion hameen esikoiselle.

Neuloin yläreunaan resorin ja päättelin toisen reunan langanpäät. Toisessa reunassa letitin langanpäät hauskoiksi hapsuiksi ja ompelin reunat yhteen. Vyötäröllä taitoin resorin kaksinkerroin ja ompelin sisään leveää kuminauhaa että hame pysyy hyvin päällä. Samalla periaatteella, mutta ilman kuminauhaa, voisi tehdä myös tuubikaulurin.

Aika hauska siitä tuli vaikka tekoprosessi olikin melko epämääräinen. Jämälankoja jäi vielä monta pussillista jäljelle. Onko kenelläkään jakaa mitään hyviä ideoita tai vinkkejä, mitä ihmettä niistä epämääräisistä jämäkeristä ja lankanyssäköistä voisi tehdä?

Vinksin vonksin ja heikun keikun

Tarjoustalossa jouluvalojenostoreissulla satuin näkemään niin hämmentävän turkoosi-oranssi-petrooli-vihreä-keltainen-punainen-lankakerän että mielenkiinnosta ostin sen mukaani. Tältä se sitten näyttää sukkina.

Lanka oli Novitan Nalle Taika -lankaa. Sukat ovat ihan peruskauraa: 56 silmukkaa, 2,75 mm sukkapuikot, sileä kantalappu ainaoikein-reunoilla, joustinneule jatkuu jalkapöydälle ja kärjessä on nauhakavennus.

Onhan nuo aika räikeät, mutta jollain hämmentävällä tavalla nuo värit silti sopivat yhteen. Vai mitä mieltä olette? Ovatko Novitan sukkalankainsinöörit tällä kertaa onnistuneet (vahingossa?) tekemään jotain hienoa, vai eikö kolahda ollenkaan?

Vielä joululahjoista

Edellisenä jouluna neuloin kaikille paksuja tupsupipoja ja samalla teemalla mentiin tänäkin vuonna, ainoastaan välineet vaihtuivat ompelukoneeseen. Ompelin nimittäin trikoopipoja, kymmenen kappaletta kaikkiaan. Koristeeksi laitoin pitsejä, heijastinnauhaa ja nappeja.

Yhteen pipoon leikkasin kuvioleikkurilla pieniä tähtiä liimattavasta heijastinnauhasta. Kuvioleikkuri on Tigerista ja maksoi muistaakseni kaksi euroa. Tähdet ovat ainakin toistaiseksi pysyneet hyvin kiinni vaikka reunat paikoitellen vähän irvistävätkin.

Lisäksi neuloin kaksi Cousteau-pipoa, mutta niistä ei ole kuvia koska ne sujahtivat paketteihin niin vauhdilla.

Duplo-kori

Meidän insinööriperheessä Duplot ovat olleet jo pitkään koko perheen suosikkileluja. Joulupukkikin taisi tämän tietää, koska saimme lahjaksi niin paljon Duploja, että ne eivät mahtuneet enää vanhaan muovilaatikkoonsa. Olin joskus ostanut Kokkolan Taitoshopista kaksi kiloa valkoista matonkudetta jotain tuhoon tuomittua mattoprojektia varten ja näinkin heti mahdollisuuden saada varastoon lisää tilaa ja Duploille uuden kodin.

Virkkasin korin pohjaksi 10 mm koukulla suuren Duplo-laudan kokoisen neliön. Reunojen käännöskohdassa virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita vain takareunoista, kuten Virkkuri-kirjassa opetetaan. Lopuksi virkkailin spiraalina reunaa niin kauan kunnes kude oli melkein loppu. Yläreunaan tein pienet kädensijat että koria on helpompi liikutella. Lopusta kuteen jämästä tein pienen korin lasten leikkeihin.

Esikoinen nimittää koria uima-altaaksi, mikä antaa pientä vihjettä sen koosta. Käytettävyydeltään uusi kori on tosi hyvä. Duploja on helppo etsiä ilman että kaikki palikat tippuvat lattialle. Matonkuteen virkkaaminen oli kamalaa, enkä usko että enää ikinä siihen hommaan rupean (estäkää jos joskus puhun muuta!).