Huristimme eilen töiden jälkeen Etelä-Savoon kesämokille. Keli on kylmä, pilvinen ja hiukan sateinen, mutta sehän ei neulojaa harmita.
Juhannuksen kunniaksi tartuin virkkuukoukkuun ja virkkasin mökkituliaisiksi vesimelonin näköisen patalapun SuuriKäsityö-lehden 6-7/2009 numeron kesäliitteestä.

Patalappu on virkattu 4 mm koukulla kaksinkertaisesta Anttilan Veera-puuvillalangasta. Reunuksen ja ripustuslenkin tein vihreästä Tennessee-langan jämästä.
Aamulla leivoin Britan kakkua joka on suuri suosikki. Meillä oli häissäkin hääkakkuna mansikoilla täytetty Britan kakku. Tällä kertaa laitoin väliin raparperia.

Britan kakku raparperitäytteellä
8 - 10 annosta
125 g margariinia
1 dl sokeria
2 keltuaista
1,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl rasvatonta maitoa
Marenki:
2 valkuaista
1 1/2 dl sokeria
1 dl mantelilastuja
Raparperitäyte:
5 dl raparperipaloja
1 dl sokeria
2 rkl kanelia
1/2 - 1 dl vettä
2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää keltuaiset vatkaten. Sekoita joukkoon kuivat aineet seoksena vuorotellen maidon kera. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pieninä erinä. Vatkaa, kunnes valkuaisvaahto pysyy kulhossa, vaikka kulho käännetään ylösalaisin. Levitä seos lusikalla varovasti taikinapohjan päälle. Ripota pinnalle mantelilastut. Paista 180 asteessa 25 min eli kunnes pinta on kauniin ruskea. Anna jäähtyä.
Valmista raparperitäyte: Laita raparperipalat, sokeri, vesi ja kaneli kattilaan. Kiehauta kunnes raparperit ovat pehmenneet. Jäähdytä. Lisää hillokkeeseen kovaksi vaahdoksi vatkattu kerma. Puolita pohja. Levitä täyte pohjien väliin hiukan ennen tarjoilua.
6 kommenttia:
Kiva patalappu.
Tuota Britan kakkua saan maistaa eräiden ystäviemme luona. Ja se on niin hyvää. Raparperi sopii siihen varmaan hyvin, onhan kakku sopivan makea.
En ole itse koskaan leiponut, pitäisi kokeilla joskus.
Juu, raparperi on sopivan kirpeä vastakohta marengin makeudelle. Kannattaa ehdottomasti kokeilla reseptiä, raparperilla tai mansikoilla.
lukkopolkimet kuulemma on tosi hyviä, mutta mä pelkään niitä. Tulee "ahtaan paikan kammo", mitä jos en ehdikään saada jalan irti ennenkuin kaadun. En uskalla!
Minä olen ajanut nyt neljä päivää töihin noilla lukoilla eikä kertaakaan ole tullut mitään paniikkia. Toki kaatumisen riski on aina olemassa, mutta toisaalta irrotusmekanismi on helppo ja nopea.
Tehoa on tullut pyöritykseen aivan hurjasti lisää ja isoimman eron huomaa pyörän kiihtyvyydessä. Suosittelen!
Hauska pannunalunen!
Ja kakku näyttää herkulliselta :P
Eipä säilynyt pitkään. Jälleen oli herkullista. Kiitos.
t. JukkaP
Lähetä kommentti