Vaikka meidän kohta kaksivuotiaalla on oma huone, suurin osa leluista on alakerran olohuoneessa, ensin lelukorissa ja iltapäivään mennessä jossain päin lattiaa. Olen yrittänyt pitää leluvalikoiman sellaisena, että se sopii edes jotenkuten sisustukseen ja yrittänyt välttää kaikenlaista kovaäänistä muovirojua säästääkseni omia silmiäni ja korviani.
Uusimmassa Suuri Käsityö -lehdessä oli kaavat hauskaan possuun, joka piti heti ommella kun vapaata aikaa löytyi. Tällä kertaa menin aika (liian?) pitkälle lelun ja sisustuksen yhteensovittamisessa.
Possu keinuu.
Possu keittiössä.
Possu vessassa.
Ja viimeisenä aivan perfect match: Possu Brion taaperokärryssä(joka on tietysti valittu ulkonäkönsä ja värinsä takia...).
Possu on ommeltu Marimekon jämäpalatrikoista. Possu koostuu 12 eri palasta, joten kokoaminen vaati kaiken kolmiulotteisen hahmottamiskyvyn mikä tämän insinöörin päästä löytyi. Ompelu oli yllättävän helppoa, koska venyvä trikoo antoi anteeksi pienet epätarkkuudet palojen mitoissa.
Aluksi ajattelin säästää possun lapselle synttärilahjaksi, mutta en kuitenkaan malttanut jemmata sitä. Possu on osoittautunut taitavaksi kuperkeikkaajaksi ja sitä voi tarvittaessa käyttää pallona. Possua on myös mukava halata ja pussata.
8 kommenttia:
Erittäin kiva possunen :) Lelukimara olohuoneen lattialla on meilläkin välillä melkoinen. Täytyykin varmaan rueta suunnittelemaan lelujen mätsäämistä olohuoneen väreihin ;)
Tämä on hieno postaus! :)
Kiitos Maiju kommentistasi! Suosittelen tätä strategiaa, koska se lelukaaoksen estäminen on aivan hävitty taistelu... :)
Kiitos Kristiina!
Kiitos Hanna Riikka!
Oi, miten ihana possu. Aivan hellyyttävä :)Kiva blogi muutenkin!
Kiitos! Mukavaa kun jätit kommentin!
Ihana possu ja saahan sitä tehdä sisustukseen sopivaa :)
Luin Menaisista jutun sellaisesta perheestä, jonka sisustuksessa oli ainoastaan mustaa ja valkoista ja pikkuisen keltaista. Perheen äiti hankki myös lasten vaatteet ja lelut ainoastaan näissä väreissä. Jutun kuvituksissa koko perhe oli mustavalkoraidallisissa paidoissa. Emännän suurin ongelma oli, että isännän kirjat ovat eri värisiä. Isäntä oli suostunut kääntämään kirjat selät seinää kohden, että olisi yhtenäisempää :D
Kiitos kommentista Henna!
Heh, mainio perhe. Meillä tuota värikoodausta ei ole viety (vielä) ihan noin pitkälle. Kertoo kyllä siitä, että ihmisellä on asiat elämässä aika hyvin, jos suurin ongelma on kirjan kansien sopimattomuus sisustukseen :D
Lähetä kommentti