Meidän insinööriperheessä Duplot ovat olleet jo pitkään koko perheen suosikkileluja. Joulupukkikin taisi tämän tietää, koska saimme lahjaksi niin paljon Duploja, että ne eivät mahtuneet enää vanhaan muovilaatikkoonsa. Olin joskus ostanut Kokkolan Taitoshopista kaksi kiloa valkoista matonkudetta jotain tuhoon tuomittua mattoprojektia varten ja näinkin heti mahdollisuuden saada varastoon lisää tilaa ja Duploille uuden kodin.
Virkkasin korin pohjaksi 10 mm koukulla suuren Duplo-laudan kokoisen neliön. Reunojen käännöskohdassa virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita vain takareunoista, kuten Virkkuri-kirjassa opetetaan. Lopuksi virkkailin spiraalina reunaa niin kauan kunnes kude oli melkein loppu. Yläreunaan tein pienet kädensijat että koria on helpompi liikutella. Lopusta kuteen jämästä tein pienen korin lasten leikkeihin.
Esikoinen nimittää koria uima-altaaksi, mikä antaa pientä vihjettä sen koosta. Käytettävyydeltään uusi kori on tosi hyvä. Duploja on helppo etsiä ilman että kaikki palikat tippuvat lattialle. Matonkuteen virkkaaminen oli kamalaa, enkä usko että enää ikinä siihen hommaan rupean (estäkää jos joskus puhun muuta!).
8 kommenttia:
Kylläpä on kaunis!
Kätevä ja sievä kori! Meillä Duplot on rakenneltu niin että ne oikeastaan aina on olkkarin lattialla keskipisteenä ja niillä leikitään aina, joten koriin ne harvoin edes ehtii :)
Oon joskus virkannut jotain vähän pienempää koria jostain ontelokuteesta ja se oli niin järkyttävää hommaa että ne parit kilot kudetta jotka odottaa varastossa joutais kyllä jonkun muun varastoihin. Virkkaus on muutenkin mun ranteille liikaa, saati sitten sen kuteen virkkaus...
Hieno urakka.
Mulla ois monta kiloa kudetta odottamassa virkkausta...
Kiitos tiinaf!
Kiitos Paula! Meilläkin suurin osa leluista on olohuoneessa ja siksi olen yrittänyt kehittää kaikille jonkinlaiset säilyttimet että olohuone ei näyttäisi aivan lastentarhalta ja että tarvittaessa lelut saa nopeasti yläkertaan lastenhuoneeseen.
Voisi olettaa, että kudetta olisi aika helppo myydä eteenpäin kun nuo korit ja matot ovat nykyään niin suosittuja.
Kiitos Satu! Urakka onkin hyvä sana kuvaamaan tätä projektia. Ei tuon tekemiseen oikeasti montaa iltaa mennyt, mutta silti nuo epämieluisat käsityöt tuntuvat aina etenevän tuskallisen hitaasti.
Itse tykkäsin ontelokuteen virkkaamisesta tosi paljon! Siihen kuulemma vaikuttaa se, miten päin pitää virkkuukoukkua: itse pidän väärin päin. "Oikea" ote lienee sama kuin kynästä, mulla koukku käden alla.
Ja tosiaan: trikookude ei ollut niin kivaa, kuin ontelokude.
Ja Paula ei luulisi tosiaan olevan vaikea myydä nurkissa lojuvia turhia kuteita, nyt on NIIN muodikasta tehdä mattoja ja koreja :)
Niin ja hienoja käsitöitä taas kerran!
Kiitos Henna! Pitääpä joskus kokeillä virkata ontelokudetta, koska tuo oli juuri sitä ei-niin-kivaa trikookudetta.
Kannattaa ainakin testata se ontelokude, koska mä tykkäsin että oli paljon kevyempää virkata.
Lisäksi ontelokuteessa oli se hyvä puoli, että koko vyyhti oli yhtä pitkää nauhaa, ei pääteltäviä/jatkettavia saumoja kuten trikoossa.
Lähetä kommentti