Huopahattu

Mies pesi kauan sitten vahingossa villaisen Benettonin kaulaliinani pesukoneessa ja se huovuttui ihan käyttökelvottomaksi. Olen kuitenkin säästänyt iloisen raidallista huopamyttyä nämä vuodet luottaen siihen että ennemmin tai myöhemmin sille löytyisi kättöä. Ja nyt löytyi.



Kaava on kirjasta Veikeät vauvanvaatteet - Ompele vanhasta uutta. Ensimmäisellä yrityksellä leikkasin vahingossa saumanvarat tuplana ja hatusta tuli hirveän iso. Sitten otin taas kepulikonstit käyttöön ja pienensin vähän sieltä sun täältä niin että hatusta tuli sopiva. Vuorina on keltaista trikoota. Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin korvaläppien väliin tarrakiinnityksen että hattu pysyy paremmin päässä. Vähän tarkempi ompelija olisi tietysti kohdistanut raidat paremmin, mutta minulla on tapana tehdä ensin ja ajatella sitten. Mutta ihan söpö ja käyttökelpoinen hattu tuli minunkin menetelmälläni.

Norsupaita

Samassa Ikasyr-tilauksessa keltaisen velourin kanssa oli myös puoli metriä söpön retroa keltaista norsutrikoota. Palasta tuli lapselle pitkähihainen paita resorikauluksella ja -hihansuilla.



Paidan kaava on Ottobre 1/2011 -lehdestä. Resorikaulus oli paljon helpompi tehdä kuin kantattu kaula-aukko jota käytin edellisissä paidoissa. Lopputulos on myös paljon siistimmän näköinen. Paita on 86-senttisenä vielä vähän reilu, mutta menee bodyn päällä välipaitana ja mahtuu varmasti vielä keväälläkin.

Palmikkomyssy

Olen jo monta vuotta ihastellut muiden bloggaajien toteutuksia Langankierre-blogin Halla-hatusta (ohje pdf-tiedostona). Nyt kun meiltä löytyy hatulle käyttäjä ihan omasta takaa, sain vihdoinkin neuloa tuon palmikkoihanuuden.



Lanka on jostain Wanhan sataman messuilta ostettua Punta Yarnsin Merisoft Space dyed -lankaa, joka on 100% merinovillaa. Langan monisävyinen värjäys tekee neulepinnasta ihanan elävän näköisen. Tupsun tein Novitan hauskalla tupsukoneella. Vuoritin myssyn kaksinkertaisella trikoolla, eli luulisi tuolla tarkenevan pakkaskelilläkin. Vuorittamaton myssy on tosi venyvä, eli tuolla ohjeella voi tehdä sopivan hatun varmasti isommallekin lapselle.

Keltaiset haaremihousut

Ensin suuri kiitos kaikille hernehupparia kommentoineille!

Tilasin jokin aika sitten Ikasyriltä kankaita. Mukana pinossa oli keltaista velouria ja saman väristä resoria. Koska aikaisemmin tekemäni vauvan (tai taaperohan tuo muksu rupeaa jo olemaan..) haaremihousut olivat loistavan malliset, mutta valkoisen värinsä takia aina likaiset, päätin ommella uudet housut paremmalla kangasvalinnalla.



Housujen kaava on Ottobre 1/2011 -lehdestä. Tuo malli on aivan paras. Housuosa muodostuu yhdestä isosta kappaleesta, eli edessä ei ole ollenkaan saumaa. Housut on tosi helppo ommella ilman saumuriakin ompelukoneen huolittelevalla jousto-ompeleella. Lopputuloksesta tulee aloittelijankin taidoilla ihan "kaupasta ostetun" näköinen. Pitkät resorit takaavat pitkän käyttöiän ja väljä malli antaa lapselle liikkumavaraa ja kestovaipalle hyvin tilaa. Tykkään kovasti!

Hernehuppari

Ihastuin Moda 4/2011 -lehdessä olleeseen lapsen palmikkohupparimalliin heti ensi silmäyksellä. Hupparissa on kahta erilaista palmikkoa sekä salmiakkiruutukuviota ja köynöskuviota jossa on palloja. Parasta mallissa on hauska hiippamainen huppu joka istuu päähän tosi hyvin.



Lankana on Nalle Aloevera, jota kului alle kaksi kerää. Muokkasin ohjetta niin, että tein hupun yhdestä palasta, ilman takasaumaa. Lisäksi jätin nappilistan ja hupun reunan neulomatta ja ompelin takkiin vetoketjun ompelukoneella. Vetoketju jää ylhäällä noin 10 cm hupun reunan alapuolelle, koska muuten kaula-aukosta olisi tullut liian ahdas ja tukala. Hupun reunaan virkkasin kierroksen kiinteitä silmukoita että reunasta tuli siisti.



Vetoketjun ompelu koneella ohueen neuleeseen oli yllättävän helppoa ja jäljestä tuli paljon siistimpi kuin alkeellisilla käsinompelutaidoillani olisi tullut. Neuleen saumojen ompelu ei ole edelleenkään mielipuuhaani, mutta tällä kertaa jälki on jo melkein kelvollista.

Olen hurjan tyytyväinen neuleeseen. Takki on söpö ja lapsikin tykkää käyttää sitä. Tein takin koolla 1-2 vuotta ja siksi hihoja pitää vielä vähän kääntää, mutta se ei haittaa. Takki oli monimutkaisine palmikoineen aika työläs neuloa, mutta mielestäni lopputulos on ehdottomasti vaivan arvoinen.