Ishbel

Tätini tilasi pitsihuivin Teeteen Elegant-langasta (70 % kampavillaa, 30 % tussahsilkkiä). Sain häneltä lankaa 150 grammaa (1500 metriä!), eli langan loppumisesta ei tällä kertaa tarvinnut huolehtia. En ollut ikinä neulonut mitään noin ohuesta langasta ja otinkin haasteen innolla vastaan.

Valitsin huivin malliksi Ysoldan Ishbel-huivin. Neuloin suuremman koon mukaan ja huiville tuli pingotuksen jälkeen leveyttä 150 cm ja korkeutta 73 cm. Lankaa kului 41 grammaa.



Huivi on aivan uskomattoman kevyt ja ilmava. Pingotus teki sileästä osuudesta suorastaan verkkomaisen. Ishbel on yksinkertainen ja kaunis malli joka oli helppo neuloa. Mielestäni huivin vanha roosa väri tekee siitä hempeän romanttisen näköisen, mikä sopii hyvin kesäiltoihin.

Blogini on loppukesän ajan normaalia hiljaisempi, koska ostimme asunnon jota nyt remontoimme. Onneksi perjantaina alkoi kauan odotettu kesäloma!

Hauskaa kesää kaikille!

Bolero

Kun olin neulonut veljen häihin kaksi pitsihuivia muille juhlijoille, huomasin että minulla ei ole oman mekon kanssa mitään hartianlämmikettä ja juhliin oli enää viikko aikaa. Ostin työmatkalta Turusta neljä kerää Dropsin Merino Extra Fine -lankaa. Malliksi valitsin Retro Redux Shrug -boleron Lace Style -kirjasta.



Bolero valmistui hääpäivän aamuna. Yritin neuloa ohjeen mukaan, mutta reunuksessa jouduin soveltamaan, koska en tahtonut saada oikeaa määrää silmukoita poimittua kappaleen reunasta. Boleron koko on jostain 38" ja 42" väliltä. En ehtinyt pingottaa tai höyryttää boleroa, mutta valmis neulepinta oli niin tasaista, että sille ei ollut edes tarvetta. Lanka on ihanan kuohkeaa ja ilmavaa, mutta ikävän halkeilevaa. Sitä kului 167 grammaa.



Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Bolero toimi hyvin silkkisen juhlamekon kanssa, mutta luulen että sille tulee käyttöä myös työvaatteena.

Swallowtail shawl

Sisko halusi veljen häihin pitsihuivin. Sain vapaat kädet mallin ja langan suhteen. Päädyin neulomaan Evelyne A. Clarkin suunnitteleman ja syksyn 2006 Interweave Knits-lehdessä julkaistun Swallowtail shawl -huivin.



Huivi on neulottu The Natural Dye Studion Angel -langasta joka koostuu vaatimattomasti baby alpakasta, cashmirista ja silkistä. Lankaa kului 4 mm puikoilla koko sadan gramman kerä. Huivista tuli yllättävän iso, 150 cm leveä ja 65 cm korkea, vaikka neuloin ohjeen mukaan. Huivista tuli mielestäni kaunis ja ihanan pehmoinen.

Häähumua

Kiitos paljon kaikille neuletakkia kommentoineille!

Lauantaina oli kauan odotetut pikkuveljen häät. Ilma oli ihan kirjaimellisesti kaunis kuin morsian ja juhlapaikan pihan omena- ja kirsikkapuut olivat täydessä kukassa. Blogi on ollut viime aikoina pimennossa, koska häitä varten työlistalla oli kolme neuletta. Esittelen nyt ensimmäisenä valmistuneen neuleen.

Morsian toivoi pitsistä kolmiohuivia. Langaksi valitsimme Drops Alpacan vadelmanpunaisena. Huivin malliksi valitsimme Emily Rossin suunnitteleman Haruni-huivin (Ravelry link).



Lankaa kului 150 grammaa. Neuloin peruskaaviota yhden ylimääräisen toiston, eli viisi kertaa, mutta muuten menin ihan ohjeen mukaan. Huiville tuli leveyttä 138 cm ja korkeutta 71 cm. Huivin pingottaminen oli tosi haastavaa ja nuppineuloja kului monta rasiallista.



Lopputuloksesta tuli mielestäni tosi upea. Huivimalli on yksi kauneimmista mitä olen koskaan nähnyt, saati sitten neulonut. Uskon että myös morsian piti huivistaan, vaikka sille ei hirveästi käyttöä lämpimänä päivänä löytynytkään.

Alpakkainen neuletakki

Inspiroiduin viime syksynä niin kovasti Kaksi erilaista marjaa -blogin Auran keltaisesta neuletakista, että tilasin siltä istumalta seitsemän kerää Drops Alpacaa netistä. Pähkäilin oikeaa väriä pitkään, mutta päädyin lopulta monikäyttöiseen harmaaseen, koska sitä voi yhdistellä melkein mihin vain muuhun väriin.



Takin malli on Dropsin 88-17 Pyöreäkaarrokkeinen takki. Lankaa kului lopulta vain noin 270 grammaa, eli yli puolitoista kerää jäi käyttämättä. Takki on neulottu 3 mm ja 3,5 mm puikoilla pienimmän koon mukaan. Ympärysmitasta tuli vähän nafti, mutta koska käytän neuletakkeja lähes aina auki, se ei haittaa. Aloitin takin neulomisen joskus loka-marraskuussa, mutta valmistuminen vähän venähti, koska sileä neule oli sen verran tylsää, että välillä oli pakko neuloa jotain muuta.



Kaarrokkeen pitsineule oli helppo neuloa ja lopputulos on mukavan yksinkertaisen näköinen. Jätin ohjeen virkatun röyhelön tekemättä, koska se olisi ollut liian tyttömäinen minun tyyliini. Takki istuu päälle tosi hyvin ja hihoissakin on tarpeeksi tilaa käsivarsille. Harmaa alpakkalanka on värjäämätöntä ja siksi paljon karvaisempaa kuin väripadassa käyneet lajitoverinsa. Karvaisuus tekee neuleen pinnan ulkonäöstä vähän mohair-neuleen näköisen.



Liotin valmista takkia hetken vedessä, puristin pyyhkeen sisällä kuivaksi ja pingotin varovasti ohjeen mukaisiin mittoihin. Pinnasta tuli tosi siistin näköinen, eikä neule venähtänyt yhtään. Valmis neule oli jo torstaina töissä päällä ja hyvin toimi!

Hauskaa pääsiäistä kaikille!