Viiksivallu

Olen viime aikoina vähän kyllästynyt kuviollisiin lastenvaatteisiin ja kirkkaisiin retrokuoseihin. Ostin Eurokankaan palalaarista ison palan harmaata neulosta jossa on ohuita valkoisia raitoja ajatuksena ommella siitä lastenvaatteita. Kangas oli taattua "Eurokangaslaatua" ja päästi esipesussa aivan hirvittävästi väriä ja muuttui monta astetta vaaleammaksi. Päätin kuitenkin uskaltautua leikkelemään kankaasta palaset vauvan bodyyn.

Bodyn kaava on Ottobren Bert-nappilistabody (1/2012), mutta jätin nappilistan pois ja tein olkapäälle nepparihalkion. Lisäsin myös hihansuihin leveät resorit. Rintaan applikoin viikset.

Koko on muistaakseni 80 cm, mutta tuo neulos on normaalia trikoota venyvämpää minkä takia leveyttä on vähän liikaa. Body on onneksi kestänyt pesua hyvin, eikä väriä ole enää irronnut.

Bodyjen ompelemisessa ei ole kyllä mitään järkeä, koska tekeminen on hirveän aikaavievää väkertämistä. Hintakaan ei puolla itse tekemistä, koska kaupasta saa bodyjä paljon edullisemmin kuin kankaita ja laatukin taitaa olla usein parempi. Katsoin juuri esikoiselle ommeltuja 80 ja 86 senttisiä paitoja ja vaikka kaikki on ommeltu netistä ostetuista 20-25 €/m hintaisista trikoista ne olivat kuluneet yhden lapsen käytössä niin huonoon kuntoon että en ole varma viitsiikö niitä nuoremmalla enää käyttää.

Nakki-koira

Ostin keväällä Lapsimessuilta Paapii designin tee-se-itse koiran. Nähtyäni Maijun mäyriksen, tuo pakkaus muistui mieleeni ja päätin leikellä ja ommella koiran kasaan. Koiran nimi on Nakki ja molemmat lapset pitävät siitä kovasti.

Pakkauksessa on kangaspala johon on painettu kaikki koiran osat. Mukana on myös niin hyvät ohjeet koiran ompelemiseen, että tällainen tumpelokin onnistui ilman purkamista. Olin ovela ja kopioin koiran kappaleet kaavapaperille leikkaamisen jälkeen. Nyt voin halutessani ommella toisista kankaista uusia nakkeja jos tarvetta ilmenee.

Nakki on päässyt mukaan niin leikkipuistoon kuin päiväunillekin.

Marjastushattu

Mari Savion ja Kati Rapian Surrur - Tee oma marimekkosi, on ehkä paras inspiraatiokirja ikinä. Marimekon suunnittelijoiden kodit ovat ihanan vinksahtaneita ja ideat juuri sopivan kahjoja ohjatakseen lukijan ajatukset pois totutuilta poluilta. Etenkin Erja Hirven hauskat ja toteutuskelpoiset ideat jaksavat ihastuttaa vielä sadannellakin lukukerralla. Päätin toteuttaa hänen suunnittelemansa huivilippiksen, vaikka en ymmärtänyt ohjeesta yhtään mitään eivätkä kirjan kuvatkaan antaneet paljon lisäselvyyttä huivin rakenteesta. Kankaiksi valitsin Ikean puuvillakankaiden jämät joista sain juuri leikattua kaksi lakkia. Ohjeessa ei mainittu, pitääkö saumanvarat lisätä kaavaan vai ei, joten tein toisen saumanvaroilla ja toisen ilman. Molempiin lippoihin lisäsin saumanvarat, koska muuten niistä olisi tullut liian pienet.

Vaikka olen muinoin räpeltänyt 3D-suunnitteluohjelmia TKK:n tietokoneluokissa tunnin jos toisenkin, tuon lakin rakenne ylitti hahmotuskykyni ihan totaalisesti. "Ompelun" aikana käytin varmaankin enemmän aikaa purkamiseen kuin ompeluun, mutta lopulta sain oikeat sivut yhteen ja lakit valmistuivat. Alareunan huolitteluun ei oltu otettu ohjeessa kantaa, joten käytin valmista kanttinauhaa. Lippojen sisällä on paksua askarteluhuopaa. Ilman saumanvaroja ommeltu hattu istuu minun päähäni sopivan napakasti ja saumanvarojen kanssa tehty yksilö on rennompi lätsä.

Lippiksistä tuli mainiot marjastushatut! Nyt eivät hirvikärpäset ja paarmat hätyyttele.

Raitoja, raitoja...

Juhannuksenviettoon mökille lähtiessä nappasin mukaan Pauliesta jääneen jämäkerän Schoeller+Stahl Fortissima Alpaka -lankaa josta aioin tehdä vauvansukkia. Juuri ennen lähtöä huolestuin langan riittävyydestä ja otin vielä hetken mielijohteesta mukaan pitkään varastossa marinoituneen Lang Yarnsin Jawoll Magic Dégradé -kerän. Mökillä pyörittelin lankakeriä kädessäni ja äkkiä tajusin, että nehän ovat suorastaan luotu yhteen.

Langoissa on samanlainen hieman pörröinen pintatekstuuri. Alkuun tein 1o kiertäen,1n -joustinta mutaman sentin ja sitten aloitin raidoittamaan. Kirjavat kerrokset ovat neljä kierrosta ja harmaat kaksi kierrosta korkeita. Koska 2,25 mm puikoilla ja 64 silmukalla sukista oli tulossa napakat, halusin tehdä niihin lappukantapään, että sain kiilakavennuksilla tarpeeksi tilaa nilkkaan. Kantalapun reunoihin tein kolme ainaoikein-silmukkaa. Kärki on tehty tiimalasikantapään mallilla ja silmukoitu lopuksi yhteen jalkapohjan silmukoiden kanssa.

Mielestäni nämä ovat yhdet kauneimmista ja onnistuneimmista sukista mitä olen koskaan tehnyt. Tein sukista tarkoituksella hieman pienet itselleni ja annoin ne siskolle lahjaksi.

Kuvat on muuten otettu ruotsinlaivan sängyllä juuri ennen saapumista Värtahamnenin satamaan.

Monkey

Jos joku sukkamalli ansaitsee klassikon arvonimen, se on Cookie A:n Monkey. Ohje on julkaistu Knitty-verkkolehden 2006 talvinumerossa sekä Knit.Sock.Love -kirjassa ja Ravelrystä löytyy huimat 17096 toteutusta kyseisestä mallista.

Tummansininen Opal-sukkalanka, jota jäi Pauliesta sopiva jämäkerä, ja 2,25 mm puikot siivittivät minut suorastaan euforiseen sukanneulontakokemukseen. Malli toimii täydellisesti ja kuvion oppii nopeasti ulkoa. Valmiit sukat istuvat jalkaan kuin unelma. Suosittelen!