Lippapipo heijastintimantilla

Nosh jakoi muutama viikko sitten sivuillaan ilmaiseksi paljon hehkutettua lippapipon kaavaa. Kävin oikein vartavasten ostamassa Eurokankaasta mustaa napakkaa trikoota pipoa varten. Vuori on vanhaa mustavalkoista pallokuvioista trikoota. 2-4 vuotiaan kaavalla tuli sopiva pipo esikoisen (kohta 4v.) päähän.

Lipan sisälle laitoin ohutta askarteluhuopaa, joka toimii tosi hyvin vaikka olikin vähän vaikea ommella paikoilleen. Timantti on silitettävä heijastinkuvio jonka tilasin Pikku Piltin verkkokaupasta. Mielestäni piposta tuli tosi tyylikäs. Taidan tehdä itselleni samanlaisen.

Pandoja

Rakastuin Viljamin puodin pandakankaaseen niin kovasti että tilasin samantien metrin palan. Ja koska kangas oli ihanaa, hillosin sitä vaikka kuinka pitkään kaapissa enkä uskaltanut kajota siihen saksillani. Lopulta rohkaistuin ja silppusin koko kankaan pipoiksi ja t-paidoiksi lapsille.

Kun esikoinen näki paitansa, hän ilmoitti heti että ei voi kokeilla sitä, koska pandoilla on aurinkolasit. Seuraavaksi hän ilmoitti, että ei voi käyttää paitaa koska on perjantai ja hän käyttää sitä vain sunnuntaisin... Lopulta yli kuukauden suostuttelun jälkeen hän eilen laittoi paidan päälleen ja vaikutti jopa pitävän siitä. Paidan kaava on Ottobre 2/2014 -lehdestä. Jostain syystä ohjeen mukaisesta kaula-aukosta tuli aivan valtava, joten leikkasin uuden lyhemmän kanttausresorin ja tein pienet laskokset eteen.

Pipot on ommeltu omalla kaavalla. Esikoisen pipossa on valkoinen tupsu ja juniorin pipossa musta.

Juniorin paita on vielä palasina ompelupöydällä pienten.. öh.. teknisten ongelmien takia (älkää kysykö enempää!). Jostain syystä ompelin esikoisen paidan 104-senttisen koon mukaan, vaikka hän on jo siirtymässä 110-senttisiin vaatteisiin, ja siksi napa näkyy kun kädet nostaa ylös. Mutta joka tapauksessa ihana kangas ja kivat vaatteet!

Hamaprinsessat

Kesän bloggaustauko venyi venymistään, mutta nyt on taas tullut aika herättää blogi henkiin. Neule-elämässä on työn alla yksi isotöinen projekti, joten postaan nyt muita näperryksiä mitä olen tehnyt.

Juniorin päiväunien aikaan askertelimme esikoisen kanssa Ikean "hama"helmistä prinsessoja. Ihonväristen helmien puute vähän haittasi, mutta kyllä noista taitaa tunnistaa ketkä on kyseessä, vai tunnistatteko? Mallia otimme Pinterestistä missä oli monia erilaisia toteutuksia hamahelmiprinsessoista. Valmiiden prinsessojen taakse liimasimme kuumaliimalla magneetit.

Boxie Pouch numero kaksi ja kolme

Itselleni tekemä Boxie Pouch on ollut niin mainio että ompelin kaksi lisää.

Ohje on (No Guts) Boxie Pouch joka on ilmaiseksi saatavilla tuon linkin takaa. Ohje on mainiosti kuvitettu ja kolmannella kerralla tallainen ompelurajoitteinen tunarikin sai virheettömän ja kaikin puolin täydellisen pussukan aikaiseksi (ilman purkamista!). Ainoa muutos minkä tein oli leikata nuo päätylenksut leveämpinä (5x7cm) kuin mitä ohjeessa on, koska silloin ne on helpompi ommella kiinni.

Molemmissa pussukoissa on päälikankaana Vuokko Nurmesniemen Marimekolle suunnittelema Pirput parput kangas petroolin värisellä pohjalla ja tummansinisillä palloilla. Vuori on Amy Butlerin Midwest Modern -malliston ohut puuvillakangas.

Toisessa pussukassa on sinapinkeltainen vetoketju ja toisessa vaaleanpunainen. Molemmat sopivat hyvin kankaisiin, mutta etenkin tuo sinapinkeltainen näyttää jotenkin tosi raikkaalta petroolin rinnalla. Vetoketjujen värit toistuvat kivasti myös vuorikankaassa.

Metallisoljet on napsittu talteen jostain mainosavainnauhoista. Toiseen ei enää riittänyt sellaista missä on leveä lenksu, joten jouduin laittamaan väliin pyöreän avainrenkaan.

Toinen pussukka lähti jo postissa Tukholmaan ja toisen sisälle menee sukat ja sitten sekin pääsee postireissulle kohti Kokkolaa.

Salamasukat

Näin Affenin blogissa kukkasukat joista pidin kovasti. Sukat olivat Christina Hartmannin suunnittelemat Butterblühmchen-sukat. Latasin ohjeen, kerin vyyhdillisen keltaista Väinämöistä keräksi ja rupesin neulomaan. Aloituskaavion jälkeen olisi ollut aika aloittaa varsinainen kukkakaavio, mutta ohje vaikutti jotenkin monimutkaiselta ja hankalalta. Niinpä hylkäsin kaaviot ja rupesin säveltämään omasta päästäni.

Kolmen silmukan valepalmikot jätin paikoilleen, mutta keskelle tein tuollaista siksak-kuviota joka näyttää vähän salamalta.

Kärjessä jatkoin päälipuolella nurjia silmukoita. Jälkeenpäin ajateltuna myös salamoita olisi voinut jotenkin kivasti jatkaa myös tuohon kärkeen.

Kantalappu on sileä ja sen molemmissa reunoissa on kolme ainaoikein-silmukkaa joista saa nätisti poimittua silmukat jalkapohjan sivuja varten. Kärjessä on nauhakavennus ja viimeiset kahdeksan silmukkaa silmukoin yhteen.

Väinämöinen on laadukkaan tuntuinen sukkalanka jossa on tiukka kierre ja kauniit käsinvärjätyt sävyt. Samalla koeajoin uudet 2,5 millin KnitPro Karbonz hiilikuitusukkapuikot. Puikot olivat muuten tosi hyvät, mutta metallisen kärjen ja hiilikuituisen varren välinen liitoskohta välillä hieman tarrasi kiinni lankaan ja häiritsi täydellistä neulomisflowta (aika hyvä termi, vai mitä? Saa lainata vapaasti!).

Mielestäni sukat onnistuivat hyvin ja tykkään tuosta selkeästä salamakuviosta. Valepalmikko ei ehkä ihan täydellisesti istu tuon siksakin viereen, mutta jos sukat tekisi paksummasta langasta sen voisi jättää kokonaan pois ja neuloa pelkän salaman.