Oi ja voi! Olen kierrellyt katsomassa muiden blogeista valmiiden töiden valokuvia ja kun palasin oman blogini pariin niin meinasi parku tulla (mikä saattaa herättää kummastusta avokonttorissa...). Nuo kuvat ovat aivan kamalan kelmeitä ja staattisia ja elottomia verrattuna muiden kuviin. Ihan kuin me asuttaisiin jossain vankilassa tai laitoksessa. Nyt tänään kun pääsen kotiin kameran luokse niin ensimmäisenä opettelen käyttämään sitä rakkinetta ja laitan noiden kamaluuksien tilalle uudet syksyisen kauniit valokuvat. Ehkä uskaltaudun jopa pihalle ilahduttamaan naapuritalojen asukkaita.
Eilen päätin kehittää neulomistaitoni uudelle tasolle ja aloitin pitsihuivin neulomisen. Malliksi valitsin Fifin, koska luulen että se on helppo ja langaksi Novitan Rose Mohairin, koska se oli edullista. Ketuttaisi käyttää pieni omaisuus sellaisen huivin lankoihin josta saattaa tulla ruma. Tuon mohairlangan huono puoli on, että siitä lähtee kamalasti vaaleita karvoja jotka tarttuvat sohvaan ja saavat rakkaan mieheni juoksemaan pitkin seiniä.
Joko olen kehittynyt ihmisenä sen valkoisen pipon tekemisen jälkeen, tai sitten fifin neulominen huiviin on helpompaa kuin pipoon, mutta joka tapauksessa huivin tekeminen on ollut (ainakin vielä) kivaa ja en ole joutunut purkamaan yhtään silmukkaa. Noissa kärjestä aloitettavissa malleissa on se ikävä puoli, että työ muuttuu rivi riviltä työläämmäksi kun silmukkamäärä lisääntyy. Vielä pitäisi selvittää, että mitä se huivin pingottaminen käytännössä tarkoittaa ja miten se tehdään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mullakin kesti aikansa, ennenkuin tajusin, että kuvia ei kannata aina ottaa sen saman maton päällä tai samaa seinää vasten (vaikka vieläkin sorrun siihen). Ikkunalla olevat kukat on osoittautuneet hyväksi kuvausympäristöksi.
Niinpä! Pahaimmillaan kukkien keskeltä saa mukavan viidakkomaisia kuvia ja ikkunan edessä on yleensä paras valo näin pimeänä vuodenaikana.
Lähetä kommentti